Guinness-suklaakakku

 Morjens!

Taas sain aikaiseksi tarttua näppikseen ja turinoida jotain pientä. 17. maaliskuuta vietetään St Patrick's Day'tä. Se päivä vuodesta kun kaikki ollaan vähän irlantilaisia ja menninkäisiä. Koska toinen vuosi putkeen kun Pyhää Patrikia ei pääse irkkupubiin juhlistamaan, niin juhlin kotona.

 Ja koska ruoan suhteen meillä on tänään jämäruokapäivä ajattelin tehdä jotain jälkkäriä. Sticky Toffee Pudding olisi yksi hyvä vaihtoehto, mutta mulle se on enemmän skotlantilainen herkku (siellä söin sitä eka kerran). Joten nopea googletus ja vastaan tulee Nigella Lawsonin Chocolate Guinness Cake. Eipä tarvi arpoa enempää mitä teen. Pikainen vilkaisu kaappeihin ja huomaan tarpeen käydä kaupassa. Eli matkaan ennen kuin pääsen aloittamaan. Kaupassa käynti osoittautui pieneksi haasteeksi, koska Pikku Huopalahden tai Meilahden marketeista ei löytynyt Guinnessia - kakun oleellista ainesosaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Guinness löytyi ja pääsen leipomaan.

Nigellan Chocolate Guinness Cake Temelin tapaan:

2,5 dl Guinness

250g voita

75g sokeritonta kaakaojauhetta

400g sokeria

120g smetanaa

1rkl vaniljauutetta

2 isoa kananmunaa

275g vehnäjauhoja

1tl ruokasoodaa

1,5 tl leivinjauhetta

400g maustamatonta tuorejuustoa

100g tomusokeria

2dl kuohukermaa

1. Laita uuni lämpeämään 200°C. Voitele 24cm irtopohjavuoka, vuoraa vuoan pohja leivinpaperilla. Reunat voi jauhottaa kaakaojauheella.

2. Kaada Guinness kattilaan ja laita voi sekaan. Lämmitä sekoittaen niin kauan, että voi sulaa. Lisää kaakaojauhe ja sokeri. Sekoita kunnolla ja nosta sivuun jäähtymään.

3. Sekoita smetana, kananmunat ja vaniljauute tasaiseksi massaksi. Sekoita massa Guinness-voi-kaakao-seoksen joukkoon.

4. Sekoita jauhot, ruokasooda ja leivinjauhot kulhossa. Tee keskelle pieni kuoppa, johon kaadat olutseoksen. Sekoita kunnolla.

5. Kaada taikina vuokaan ja nosta vuoka uuniin. Tiputa lämpötila 180°C ja paista 45-60 minuuttia, kunnes kakku on kypsä. Kakku saa jäädä hieman kosteaksi keskeltä.

6. Nosta kakku jäähtymään. Irrota kakku vuoasta vasta kun on kokonaan jäähtynyt. Siirrä kakku tarjoiluastialle ja astia jääkaappiin kuorrutteen teon ajaksi.

7. Vispaa kermasta löysä vaahto. Sekoita tuorejuusto ja tomusokeri. Kaada kermavaahto tuorejuuston joukkoon ja sekoita. Tarvittaessa vispaa seosta sähkövatkaimella niin kauan, että muodostuu paksu vaahto. Kumoa kuorrute kakun päälle ja tasoita pinta. Tarkoituksena on, että kuorrute muistuttaa oluen vaahtoa täydellisesti lasketun Guinnessin päällä.

Kakun kaveriksi tuopillinen Guinnessia tai vaikka vain kuppi hyvää kahvia.

 Tein tosiaan Nigellan alkuperäiseen reseptiin pari pientä viilausta, mutta en usko niillä olevan suurta vaikutusta. Valmiista kakusta tullee 10-12 palaa eli riittää isommallekin porukalle.

Sláinte!

-Teemu

Limoncelloa

 Morjensta pitkästä aikaa! Talvi on kohta loppusuoralla ja kevättä kohti kuljetaan, toivottavasti kovimmat pakkaset on jo takana. Viimeisen noin viiden vuoden ajan olen tähän aikaan vuodesta käynyt talvilomalla jossain, missä aurinko paistaa ja on oikeasti lämmintä. Tänä vuonna siihen ei sattuneesta syystä ole mahdollisuutta. Tarvitaan siis nestemäistä aurinkoa..

 Nämä olivat siis ajatuksena helmikuun alussa, kun aloitin Limoncellon valmistuksen. Yksinkertaisuudessaan Limoncello on alkuaan italialaineen keltainen ja raikas sitruslikööri, jonka tekemiseen menee reilu kuukauden verran aikaa.  Ei-niin-hätäisen hommia, mutta odottavan aika palkitaan.. Ja on oikeasti tosi helppo tehdä.

Limoncello Temelin tapaan:

1l vahvaa viinaa (80-96%)

10 luomusitruunaa

2l vetoinen tiivis purkki

1l vettä

400g sokeria

1. Pese ja kuori sitruunoiden keltainen osa. Yritä välttää valkoista osaa, koska siitä tulee kitkeryyttä valmiiseen juomaan 

2. Laita kuoret purkkiin ja kaada viina päälle. Kansi kiinni ja purnukan voi unohtaa pimeään komeroon 2-4 viikoksi.

3. Keitä sokeriliemi ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siivilöi valkoisiksi ja koviksi muuttuneet kuoret viinan joukosta ja kaada sokeriliemi keltaisen ja raikkaan sitruunaisen viinan päälle. Kansi kiinni ja purkki takaisin komeroon, jotta maut saavat tasoittua rauhassa.

4. Noin viikon kuluttua pullota valmis limoncello. Säilytä jääkaapissa tai pakastimessa. Nauti pieni lasillinen kylmänä aperitiivina tai digestiivinä.

 Helppoa kuin heinän teko, vai mitä? Limoncellon voi tehdä myös ihan perus-vodkaan, mutta mun mielestä maku kärsii silloin. Vodkaan tai muuhun 40% viinaan tehdessä sokeriliemen teko ei ole välttänätöntä, vaan makeuden voi säätää pelkällä sokerilla. Sokerin liukeneminen ottaa sitten oman aikansa ja purkkia kannattaa heilutella päivittäin, niin näkee liukenemisen paremmin. 

 Mun Limoncello on valmista noin viikon kuluttua, eli sopivasti maaliskuun alussa, kun talvilomani alkaa..

-Teemu

Ihan pasta juttu

 Pasta on hyvää. Tuorepasta parempaa. Itsetehty tuorepasta parasta. Ja kaiken lisäksi pastan tekeminen on todella helppoa puuhaa. Raaka - aineita tarvitaan tasan kaksi, eli durum -vehnäjauhoja (00-jauhatus) ja kananmunia. Taikinan tekoon menee -- vaivaaminen mukaanluettuna -  noin 20 minuuttia aikaa, jonka jälkeen taikina saa levätä puolesta tunnista pariin tuntiin kylmässä ennen kaulitsemista tai pastakoneella veivaamista. Kuullostaa helpolta? Sitä se oikeasti on!

 Tuorepasta Temelin tapaan:

300g durum-vehnäjauhoja
3 kananmunaa

Kippaa jauhot työlaudalle keoksi ja tee keskelle kolo. Riko koloon kananmunat. Riko haarukalla  kananmunien rakenne varovasti rikki ja sekoita jauhoja ulkoapäin kananmunien sekaan. Kun jauhot ja mumat ovat suurim piirtein sekaaisin ja taikina murumainen ala työstämään sitä käsin. Vaivaa taikinaa huolella noin 10-15 minuuttia. Jos taikina tuntuu kuivalta lisää tippa oliiviöljyä tai vettä, liian märkään taikinaan lisää jauhoja. Lopputulemana pitäisi olla kiinteä ja kimmoisa taikinapallo. Kääri taikinan ympärille tuorekelmua ja nosta jääkaappiin lepäämään.

 No niin, nyt on pastataikina valmis ja päästään itse asiaan, eli varsinaiseen pastan tekoon. Tähän on kaksi tapaa, helppo ja helpompi. Helpossa käytetään lihasvoimaa eli kaulinta, helpommassa pastakonetta. Kone ei missöön nimessä ole välttämättömyys, mutta on noh, helpompi. Ajatus on siis saada taikinasta mahdollisimman ohutta, noin pari millimetriä paksua. Alkuun taikina kannattaa veivata levyksi, taitella se kolmeen osaan ja veivata uudelleen levyksi. Tää vaihe kannattaa toistaa pari kertaa. Kun  taikina on saatu riittävän ohueksi näet sormet taikinalevyn läpi, silloin paksuus on oikea. Seuraava rasti on leikata pasta haluttuun muotoon. Se käy joko pastakoneen lisäosana olevalla leikkuriterällä tai vaikka veitsellä. Tää riippuu ihan siitä millaista pastaa haluat.

 Sitten kun pasta on saatu haluttuun muotoon, nostetaan se hetkeksi kuivumaan. Ihan muutama hetki riittää, sanotaan viitisen minuuttia niin ei mene metsään. Ideana on saada pasta pysymään irtonaisena keitettäessä. Kuivaamiseen on olemassa ihan oikeita telineitäkin, jos haluaa hifistellä. Puuhenkari käy myös. Mä nostin vain keittiöliinalle, sekin toimii.

 Tuorepastan keittäminen on sitten nopeaa puuhaa, ihan pari - kolme minuuttia riittää. Mutta siinäkin pitää muistaa pari juttua. Ensinnäkin keitinveden pitää olla todella suolaista, koska pastataikinaan sitä ei lisätä. Toinen - ja ehkä tärkeämpi - asia on, että tuorepastaa ei koskaan huuhdella keittämisen jälkeen, vaan nostetaan suoraan kastikkeen sekaan.

Näin tässä jaksossa, saapa nähdä koska innostun seuraavaan turinaan.

-Teemu