Loma on ihmisen parasta aikaa, osa 2

 Sunnuntai. Hyvin nukutun yön jälkeen suuntaamme aamiaisen kautta rantakadun varteen odottamaan paikallisbussia, jolla on tarkoitus lähteä lomamatkamme ensimmäiselle varsinaiselle aktiviteetille eli Teguisen Markkinoille.

 Teguise sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Puerto Del Carmenista ja siellä järjestetään sunnuntaisin markkinat, jotka ovat suunnilleen joka puolella tuota pientä kylää. Matkatoimisto olisi järjestänyt tuonne retken, mutta kuultuamme sisällön (kuljetus sinne ja takaisin) päätimme kuitenkin mennä omatoimisesti. Päätös oli mitä parhain, paikallisbussin lähtö- ja päätepysäkki oli aivan hotellimme vieressä ja meno-paluumatkat kustansivat meiltä molemmilta yhteensä reilut kymmenen euroa (matkatoimisto olisi ottanut 20 euroa, per nuppi). Bussi tuli täyteen jo seuraavalla pysäkillä, jolloin kuski soitti ja pyysi toisenkin auton linjalle ja siirryimme suoraan valtatielle kohti Teguisea.

Teguisen kirkon kellotapuli.

  Puolisen tuntia myöhemmin olimme perillä. Pysäkki oli aivan torin laidalla, joten pääsimme markkinoille "oven eteen", pois lähtiessämme huomasin, että turistibussit sijaitsivat noin kilometrin päässä..

Kiertelimme alkuun torilla päästäksemme tunnelmaan. Paljon pieniä kojuja, joissa oli kaikenlaista tavaraa myynnissä: ei pelkkää turistirihkamaa, vaan myös oikeasti laadukkaita tuotteita. Paikalla oli myös runsaasti britti-expattien pitämiä kahvila-/baaritelttoja, joissa olisi voimut vaikka nauttia myöhäisen aamiaisen tai pintin Guinnessia.

Pikku-Britannia.

Paikallinen jooga-guru.

 Tovin kierreltyämme ostin yhdeltä kojulta tötteröllisen juuri paistettuja churroja. Heillä oli myynnissä sekä suklaalla täytettyjä/dipattuja että pelkästään sokeroituja. Aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä suklaa ei hirveästi houkutellut edes ajatuksen tasolla, joten päädyin ottamaan sokeroituja. Hyvä valinta. Rapeita churroja syödessä päätimme lähteä takaisin Puerto Del Carmenia kohden, johan parissa tunnissa oli markkinoiden tarjonta tullut kohtuullisen tutuksi ja muutama ostos tehtyä.

Vastapaistettuja churroja.

Markkinoilla sai myös tuorepuristettuja mehuja sekä smoothieita.

 Takaisin hotellille saavuttuamme kävimme kevyellä lounaalla, jonka jälkeen siirryimme allasalueelle ottamaan rennosti. Pari kertaa taisin käydä swim-upbaarissa vilvoittavalla drinkillä..

Vilvoitusjuomalla swim-upbaarissa.

Lanzarote Sunset.

Maanantaina kävimme kävelyllä rannalla, josta suuntasimme Carmenin pääkadulle, joka toimii myös kaupungin ostoskatuna ja viihde-elämän keskuksena. Vieri vieressä on joko baari, ravintola, merkkiliike tai kauppa. Yllättävän paljon on myös esimerkiksi pyörävuokraamoja.

Rannalla, Puerto Del Carmen.

Rannalla, Puerto Del Carmen.

 Tiistain ohjelmassa oli sitten tarkempaa tutustumista saaren muihin osiin. Lähdimme iltapäivällä retkelle, jossa opin muun muassa miksi saaren lähes kaikki talot ovat matalia, valkoisiksi rapattuja ja tasakattoisia. César Manrique on osallinen kahteen ensimmäiseen ominaisuuteen, viimeiseen on ihan käytännön syy: saarella ei ole pohjavettä ollenkaan, vaan makea vesi kerätään sadevedestä talojen katoilta. Manriquesta ja hänen vaikutuksestaan Lanzaroteen voitte lukea lisää jostain muualta..

 Retken ensimmäinen pysähdyskohde on 1700-luvulla perustettu El Grifon viinitila. Kyseessä on Kanarian saarten vanhin toiminnassa oleva viinitila ja yksi vanhimmista koko Espanjassa. Saaren maaperästä johtuen viininviljely on täällä haastavaa, esimerkiksi kun uusi viiniköynnös halutaan istuttaa on ensim dynamiitilla räjäytettävä maahan kuoppa laavakerroksen läpi..

Viinitilan portti.

Ohjelmaan luonnollisesti kuului myös viinien maistaminen, pääsimme maistamaan sekä valko- että punaviiniä. Valkoinen oli todella kuiva, mutta hedelmäinen ja raikas viini. Jälkimaku jopa hieman yrttinen. Koska punkut ei mulla uppoa (lähinnä migreenin vuoksi) maistoin punaista vain pienen siemauksen. Mielestäni se oli kevyttä ja mehumaista. Sopisi ehkä sangriaan?

Kohta maistellaan..

Viiniköynnökset.

Viinitilalta matka jatkui Timanfayan kansallispuistoon. Täällä tutustuimme saaren geologiaan ja tulivuoren toimintaan. Vaikka edellisestä tulivuoren purkauksesta on aikaa jo liki 200 vuotta, eikä seuraavaa odoteta vielä 50 - 100 vuoteen pinnan alla tapahtuu kaiken aikaa. Vaikuttavimmat demonstraatiot tästä olivat itsestään syttyvät risut ja "tulivuoren henkäykset".

Ei savua ilman tulta.

Muutama metri maanpinnan alla on useampi sata astetta lämpöä.

Kohta possahtaa..

Vesihöyrypatsas nousi reiluun viiteen metriin.

 Esitysten jälkeen vuorossa oli ajelu kansallispuiston ympäri "kuureittiä" Lunar Routea pitkin. Reitille ajamaan ei muuten ole asiaa muilla kuin valikoiduilla paikallisilla bussikuskeilla. En kyllä yhtään ihmettele tuota, sen verran kapeaa ja jyrkkää tietä tuolla mentiin. Tien kapeudesta kertoo jotain se, että sille ei mahdu kahta pientä henkilöautoa rinnakkain..

Timanfayan kansallispuisto.

Lunar Route, Timanfayan kansallispuisto.

Timanfayan kansallispuisto.

 Retki päättyi tulivuoren laelle El Diablo -ravintolaan illalliselle. Retken kuvauksesta olin ymmärtänyt, että illallinen olisi grillattu tulivuoren lämmöllä, mutta voin vaikka vannoa ettei ruoka ollut grilliä valmistusvaiheessa nähnytkään.. Eikä siinä ateriassakan paljoa kehumista ollut, alkusalaatti oli ehdottomasti parasta antia jälkiruoan ohella. Komea auringonlasku sentään hieman pelasti fiilistä.

El Diablo.

Alkusalaatti. Neljälle.

Olisihan tuossa ollut tuo grillikin..

"Tulivuorigrillissä" valmistettu illallinen. Ei jatkoon.

Auringonlasku tulivuoren laella.

 Keskiviikkona lähdemme paikallisbussilla Puerto Del Carmeniin. Tällä kerta tarkoituksena on tehdä tuliaisostokset ja vihdoin ja viimein löytää mulle turrehattu. Mulla on siis parilla edellisellä etelän matkalla tullut tavaksi ostaa kupolin suojaksi olkihattu tai vastaava ja reissun jälkeen kotona nostaa hattu seinälle koristeeksi..

Puerto Del Carmenin rantakatua.

Joka puolella kaupunkia oli kukkaistutuksia.

Joulutähti.

 Torstain pyhitimme nahkan käristämiseen altaalla. Pari juomaa ja kevyt lounas tahditti uimisen ohella päivää. Tarkoitus oli iltapäivällä hieman laittaa kamppeita kasaan, koska kotiinpaluu koitti perjantaina.. Aika vähän noita pakkaamispuuhia tuli torstaina tehtyä, illallisen jälkeen otimme pienet cocktailit ja kävimme katsomassa hotellin viihderyhmän vetämän iltashown ennen nukkumaanmenoa.

 Perjantaina aamiaisen jälkeen pakkasimme siis laukut ja luovutimme huoneen. Tämän jälkeen kävimme vielä etsimässä erään tutuksi tulleen tarjoilijan ja annoimme hänelle kiitokseksi levyn Fazerin Sinistä. Hänen ilmeensä oli kyllä näkemisen arvoinen kun sai lahjan.. Meillä on ollut tapana ottaa reissulle mukaan jotain suomalaista herkkua, jonka olemme sitten antaneet kiitokseksi esimerkiksi siivoojalle ja/tai muulle hotellin henkilökunnalle.

 Sitten se hetki koitti, kotiinlähdön aika. Bussi haki meidät muutamaa tovia ilmoitettua myöhemmin lentokemtälle. Eipä tuo haitannut, aikaa oli kuitenkin yllin kyllin. Lähtöselvityksen jälkeen turvatarkastukseen, jossa jouduin pistokokeeseen huumeiden varalta. Hieman hämmentävä hetki, ensin käsimatkatavaroiden läpivalaisun yhteydessä joudun kertomaan reppuni sisällön turvatarkastajalle ja sen jälkeen vaatteeni ja matkatavarani pyyhittiin paperiliuskalla joka laitettiin jonkinlaiseen spektrometriin. Laite vilkutti jotain valoja, mutta puhdasta oli - niin kuin pitääkin - ja sain jatkaa matkaani.

 Tietoa lennon lähtöportista saimme vielä jonkin aikaa odottaa, joten hyvin ehdimme ostaa vesipullot ja pientä suolaista koneeseen. Lopulta näytöille tuli tieto oikeasta portista ja pääsimme siirtymään lentokoneeseen ja kotimatkalle.

Kotimatkalle.

Lentokoneen ikkunasta vielä viimeinen vilkaisu Lanzarotesta.

Sinne se jäi..

Paluulennon lentoreitti.

 Sellainem lomareissu, näihin kuviin ja tunnelmiin

-Teemu

Linja - autossa on tunnelmaa?

 Parisen viikkoa sitten tuli uusi työvuorosuunnitelma, josta huomasin, että mullahan on lähes viikon verran vapaata heinäkuun puolen välin jälkeen. Aika pian muistin äitini pyytäneen käymään luonaan kesällä, joten puhelin käteen ja kysymään missä mahtaa olla kyseiseen aikaan jos tulisin käymään. Äiti lupasi ottaa poikansa vastaan, joten Nilsiään siis.

 Viime sunnuntaina aloin sitten katsomaan mikä olisi helpoin ja edullisin tapa matkustaa Helsingistä Nilsiään julkisia käyttäen. Junan hylkäsin vaihtoehdoista hyvin nopeasti, aikaa menisi saman verran kuin bussilla, mutta hintaa yli tuplasti enemmän. Eikä junan matkustusmukavuuskaan ole merkittävästi parempi, että siihen kallistuisin kovin helposti..

 Onnibussilla pääsisi Kuopioon saakka ja sieltä pitäisi vielä vaihtaa Nilsiään kulkevaan linja - autoon. Matka-aika ja hinta oli varsin houkuttelevia. Sari kuitenkin muistutti vielä katsomaan Matkahuollon sivuilta muut vaihtoehdot bussimatkaksi. Suoraa reittiä ei sieltä löytynyt, mutta sain ajatuksen katsoa Savonlinjan omilta sivuilta heidän hintoja ja aikatauluja.

 Helsinki - Nilsiä -matkalle löytyikin sieltä omasta mielestäni paras vaihtoehto. Vaikka joutuisinkin kaksi kertaa vaihtamaan bussia matkalla (Varkaudessa ja Kuopiossa, jälkimmäinen vaihtoaika aikataulun mukaan liki 1,5h) olisi matka-aika suunnilleen saman verran kuin muillakin vaihtoehdoilla ja kokonaishinta selkeästi huokeampi. Kirjautuminen Savonlinjan nettikauppaan ja liput olikin sähköpostissa tuota pikaa.

 Tiistai - iltana kassin pakkauksen lomassa ostin vielä perjantaiaamuksi lipun Onnibussiin Kuopiosta Mikkeliin. Sari tulee sinne perjantaina yövuorosta päästyään ja menemme hänen vanhempien mökille viikonlopuksi. Meikäläisen kesän kotimaanmatkailut tulee tehtyä yhden viikon aikana..

 Keskiviikkoaamu valkenee harmaana, herätyskello soi jo klo 6.00. Ihan liian aikaisin mun mielestä, mutta ei auta itku markkinoilla. Bussi lähtee Kampista kello 8.15. Herääminen, aamutoimet ja matka kaupunkiin ottaa oman aikansa..

Matka kohti Pohjois - Savoa alkaa..

 Saavun kaukoliikenteen terminaalille hyvissä ajoin. Ärrältä pahvimukillinen mokkaa ja nopea tupakka ennen kyytiin nousemista. Olin varannut paikan busseihin. En tiedä kannattiko.. Heti autoon astuessani kuljettaja pahoitteli, että heillä on käynyt kämmi ja varaamalleni paikalle on tullut tuplabuukkaus. Nopealla vilkauksella auto näytti puolityhjältä, joten en käynyt pahoittamaan mieltäni sen enempää vaan istuin pari penkkiriviä taaemmas kuin varaukseni oli.

 Kuulokkeet korville, rokki soimaan ja silmät kiinni. Moottoritielle päästyämme torkahdin. Lahdessa havahdun toviksi kun linja-auto pysähtyy päästämään matkustajia kyydistä ja ottamaan uusia tilalle. Vettä sataa hiljakseen. Matkan jatkuessa torkahdan vielä hetkeksi. Herään kunnolla ennen Mikkeliä, luen päivän lehtiä kännykällä. Vettä sataa enemmän. Vaikka olemme aikataulusta myöhässä Mikkelissä, ehdin käymään nopeasti tupakalla kuljettajan lastatessa tavaraa auton kyytiin. Myös matkustajia tulee auto täyteen.

Väsynyt matkustaja aka allekirjoittanut.

 Mikkelin jälkeen pysähdymme Juvalla, jossa osa matkustajista jää pois. Olemme aikataulusta jäljessä reilut 10 minuuttia. Pienesti huolestun, koska Varkaudessa pitäisi vaihtaa Kuopion autoon ja vaihtoaikaa oli aikataulun mukaan ainoastaan viisi minuuttia.. Kuljettaja onneksi kuuluttaa, että Varkaudessa bussi odottaa siihen vaihtavia.

 Varkaudessa vaihto menee lähes kivuttomasti. Ainoa mutka matkassa on keski-ikäinen nainen, jolla on vaikeuksia ymmärtää paikkavarauksen tarkoitus. Daami siis tyytyväisenä istui minulle varatulla paikalla kun nousen kyytiin. Oli työntänyt paikkavarauslapun edessä olevan jakkaran selkänojataskuun. Kerrottuani tulevani istumaan varaamalleni paikalle, hän suurieleisesti mielensäpahoittaen ihmettelee miksi en voi istua jossain muualla. Juuri siksi.

Linja - autossa on tunnelmaa..

 Runsasta tuntia myöhemmin linja - auto saapuu Kuopioon. Koska olemme aikataulusta myöhässä vaihtoaikani täällä lyhenee noin tuntiin. Eipä tuo haittaa. Hyvin ehtii käymään vessassa ja kahvilla. Pientä tihkusadetta näyttää tulevan taivaalta.

Tervetuloa Kuopioon. Seinämaalaus asematunnelissa.

Toimivan vessan löytäminen olikin sitten oma haasteensa. Linja-autoaseman yleisövessat (sekä miesten, että naisten) oli epäkunnossa. Pienen matkan päässä olevalla rautatieasemalla oli myös sama tilanne. Onneksi asemaravintolan myyjä päästi käymään henkilökunnan tiloissa, kun kerroin tilanteen. Helpotuksen jälkeen päätin jäädä ravintolaan nauttimaan kupin tuoretta kahvia.

Reilun vaihtoajan aikana ehtii nauttimaan vaikka mukin tuoretta mokkaa.

 Ravintolan pitäjän kanssa muutaman tovin juteltuani oli aika siirtyä takaisin bussien lähtölaitureille odottamaan Nilsiän autoa.

Kuopion linja - autoasema.

 Savonlinjan auto matkani viimeiselle etapille tulikin aika pian. Positiivinen yllätys oli, että nyt pääsin istumaan suoraan varaamalleni paikalle ilman ylimääräisiä kommelluksia. Bussin lähtiessä tuli vielä yksi nuori mies juoksujalkaa ja koputti kuskin ikkunaan, että haluaisi vielä kyytiin. Auto seis ja jannu kyytiin. Ei olisi Helsingissä onnistunut..

 Tunnin matka taittuu nopeasti. Välillä vettä sataa reilummin, mutta perillä Nilsiässä on puolipilvistä ja kuivaa. Kassin heitän äitin auton takaluukusta sisään ja hyppään itse vänkärin paikalle. Liki 9 tunnin bussissa istuminen tuntuu jaloissa ja takapuolessa.

Kohteessa. Nilsiä, Pohjois - Savo

 Nyt parin päivän rentoutuminen maalaismaisemissa ja perjantaiaamuna nokka kohti Etelä - Savoa. Sieltä sunnuntaina takas kotiin. Ensi viikolla onkin sitten ohjelmassa Suuret Oluet Pienet Panimot Helsingin Rautatientorilla. SOPPassa olen joka päivä Mallaskosken Panimon tiskillä hommissa, saa tulla morjestamaan.

-Teemu