sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Omenapiirakkaa ja vaniljajäätelöä

 Anoppi kävi alkuviikosta kylässä ja toi tullessaan viimeiset omenat kellarista. Jotainhan niistä piti sitten keksiä.. Piirakkaa teki mieli, joten päätös oli helppo.

 Mä en ole montaakaan kertaa omenapiirakkaa tehnyt, niin oli pakko käyttää netin loputtomia reseptivarantoja hyväksi. Nopeasti vastaan tuli Kinuskikissan sivuilta Omenainen Murupiirakka. Ohje oli aika helppo ja piirakka nopea valmistaa, sitä siis.

Omenapiirakkaa ja vaniljajäätelöä.


 Resepti on seuraavanlainen:

Pohja:
200 g voita
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja

 1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

0,75 dl maitoa
1 muna


Täyte:
4 omenaa
kanelia


Tarjoiluun:
vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä



  Sulata voi. Sekoita voisulaan sokeri ja jauhot. Erota taikinasta reilu desilitra pinnalle ripoteltavaksi kuorrutteeksi. Sekoita lopun taikinan joukkoon leivinjauhe, vaniljasokeri, maito ja muna. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan (halkaisija 24 cm). Taikina on löysää, joten sitä ei ole tarkoitus nostaa reunoille.

 Kuori omenat ja poista omenankodat. Leikkaa omenat viipaleiksi. Asettele viipaleet pohjataikinan päälle. Ripottele pinnalle kanelia ja muruseos.

 Paista 200 asteessa 30 minuuttia.


Piirakka paistamista vaille valmis.

Uunituoretta Omenaista Murupiirakkaa.

 Ohjeessa sanotaan, että omenat pitäisi viipaloida, mutta mä leikkasin ne pieniksi kuutioiksi. Ihan hyvää tuli siltikin. Periaatteessa tuon vaniljasokerin voi korvata aidolla vaniljalla, jos sellaista sattuu kaapissa olemaan. Tämä siis jos haluaa vaniljan maistuvan piirakassa enemmän.

 Yleisellä tasolla vielä sen verran, että ohje on sen verran simppeli ja monikäyttöisen oloinen, että varmasti tulen tuolla tekemään enemmänkin maikeita piiraita. Ensimmäisenä tuli mieleen, että raparperi vois toimia aika hyvin (onneksi pakkasessa on raparperia, niin voin testata piankin) ja miksei mustikoilla ja vadelmillakin.

Tällä uuteen viikkon,
-Teemu

lauantai 11. marraskuuta 2017

Hirvipaistia ja uunijuureksia

 Syksyllä mulla tekee aina mieli syödä riistaa. Varmaan suurin syy on se, että penskana syksyisin meillä syötiin riistaa. Elokuun 20. päivän jälkeen ensin eri vesilintuja ja siitä syksyn alkaessa ja edetessä pöydässä oli muun muassa hirveä ja jänistä. Joskus jopa kyllästymiseen asti.

Hirvipaisti valmiina uuniin.

 Nykyään riistalihan syöminen on harvinaisempaa herkkua ja se ei todellakaan ole meidän taloudessa perusarkiruokaa, vaan vuorotyöläisinä panostamme "pikkasen parempaan" kun olemme yhtä aikaa vapaalla. Hirvenlihaa onneksi saa joka syksy - enemmän tai vähemmän - jos ei muuten niin lihakauppiailta. Pääkaupunkiseudulla ainakin Stockmannin Herkusta, Wotkinsin tiskeiltä ja Hakaniemen Hallista Reiniltä saa (virolaista tai ruotsalaista, tarhattua) hirveä, yleensä ihan kohtuulliseen hintaan.

 Otin sunnuntaina pakkasesta palan hirven paistia sulamaan tarkoituksena tehdä tiistaina paahtopaistia. Helppo, kohtuullisen nopea ja riittoisa ruoka. Ensin lämpimänä siivuna esim uunijuuresten tai perunamuusin kera ja loput kylmänä leikkeleenä leivän tai salaatin kaverina.

 Kaunis ajatus jne.. Muuten hyvä idea, mutta sulattamani lihanpala ei ollutkaan paistia. Tovin tuumailtuani päätin tehdä siitä hirvipadan. Miedolla lämmöllä ja ajan kanssa hiljaa hauduttaen hyvä tulee.

Tästä se alkaa..

 Ensin poistin lihasta kalvot ja sen jälkeen leikkasin lihan noin 4cm × 4cm paloiksi. Jotkut palaset oli isompia, toiset pienempiä.. Seuraavaksi lohkoin 4 sipulia 6 - 8 osaan ja heitin ne padan pohjalle. 5 porkkanaa (reiluina paloina) teki seuraa sipuleille. Perään heitin vielä reilun kokoisen rosmariinin oksan.

Hirvenliha kuutioituna

Kasvikset padan pohjalla.

 Tämän jälkeen laitoin paistinpannun lämpiämään ja pannulle reilu nokare voita. Voin sulattua ja pienesti ruskistuttua aloin paistamaan lihakuutioihin väriä pintaan pienissä erissä. Jokaiseen paistoerään lisäsin myllystä viispippuria ennen lihojen nostamista pataan. Viimeisen lihaerän jälkeen kaadoin kuumalle pannulle tilkan Yhden Tähden Jaloviinaa, jonka kaadoin nopean kiehahduksen jälkeen pataan kasvisten ja lihojen päälle. Perään vielä tilkkanen vettä pannun kautta ja vajaa kourallinen karkeaa merisuolaa ennen uuniin laittoa.

 Hirvipaisti oli vajaa 200 asteisessa uunissa reilu kaksi tuntia kannen alla, ennen kuin laitoin uunijuurekset mukaan kypsymään.

 Uunijuureksina mulla oli porkkanaa (eri värisiä), punajuurta, lanttua, naurista ja palsternakkaa. Kuorimisen jälkeen vain lohkoin kaikki pienemmiksi paloiksi ja sekoitin ne uunivuoassa keskenään sekaisin. Punajuuret olisi ehkä kannattanut laittaa mukaan viimeiseksi ja jättää niiden sekoittaminen väliin, ne nimittäin värjäsi muut juurekset saman tien. Juuresten mukaan vuokaan meni suolaa, viispippuria, hunajaa ja balsamicoa sekä muuta reilu nokare voita.

 Samalla kun laitoin juurekset uuniin otin kannen pois lihapadan päältä. Noin tunnin kuluttua nostin hirvipadan uunista liedelle ja lisäsin kuivattua rakuunaa pataan. Pöydän kattaminen ja ruokaa ääntä kohden.

Viittä vaille valmis hirvipaisti.

Hirvipaisti ja uunijuurekset

 Sen verran hyvää, helppoa ja vähällä vaivalla syntyvää herkkua, että tulee välillä ihmeteltyä miksei tällaista tule tehtyä useamminkin. Varsinkin kun kerralla tulee tehtyä enemmän ja pienellä tuunaamisella tähän saa vaihtelua makuun vaikka jo seuraavalle aterialle. Ylijääneistä uunijuureksista tein seuraavana päivänä juuresgratiinin lisäämällä sekaan purkin kermaa ja jääkaapista löytyneet kolme jämäpalaa juustoja.

Uunijuuresten jatkojalostusta eli juuresgratiini.

 Tällaista tällä kertaa, saapa nähdä mitä on mielessä seuraavassa turinassa..

-Teemu


keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Bucket list

 Bucket list. Lista asioista, joita haluat kokea ja tehdä ennen kuin niin sanotusti heität lusikan nurkkaan. Jotkut haaveista on pieniä ja kohtuullisella vaivannäöllä toteutettavia, toiset taas vaatii aika paljon enemmän resursseja ja aikaa.

 Omaa listaa on tullut mietittyä hiljaa mielessä jo jonkun aikaa. Varmaan ensi vuonna mittariin tulevat 40 vuotta on se suurin yksittäinen syy miettiä tällaisia aina välillä.

 Osa listalleni päätyneitä on pitkäaikaisia haaveita, sellaisia "sitten joskus kun lakkaa köyhtymästä" -tyyppisiä juttuja, osa sellaisia joiden eteen pitäisi (olisi pitänyt jo) alkaa oikeasti tekemään jotain.

 Mun bucket list on epätäydellinen ja keskeneräinen. Niin se varmaan pitääkin olla? Elämäntilanteet vaihtuu ja "matka" jatkuu. Päivitän listaa varmasti tulevaisuudessa useampaankin otteeseen, en välttämättä näin julkisesti, mutta kuitenkin.

 Nämä jutut on mun mielessä tällä hetkellä. Ei missään aika- tai tärkeysjärjestyksessä. Sitä mukaa ruksin näitä pois kun tulee ajankohtaiseksi.

 •Maailmanympärimatka

 •Painonpudottaminen

 •Kamelilla ratsastaminen

 •Uimaan oppiminen

 •Sukelluskurssin käyminen

 •NHL -ottelun seuraaminen paikan päällä, mielellään Kanadassa

 •Oma asunto

 •Ulkomailla asuminen

 •Kielitaidon kartuttaminen (espanjaa ja ranskaa olisi hyvä osata englannin lisäksi)

 •Kuuban matka

 •Japanin matka

 •Taloudellinen riippumattomuus


 Tällaiset on tällä hetkellä haaveina. Aika moni noista liittyy toisiinsa ja on toteutettavissa samaan aikaan. Omasta mielestä ei mitään mahdottomia ajatuksia, pitkäjänteisellä työllä ja säästämisellä saavutettavia juttuja.

 Mitä sun bucket listilla on?

 -Teemu

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Ruusukaalia ja pekonia

 Ruusukaali on sellainen kasvis, jonka "löysin" vasta viime syksynä. Ylipäätään kaali on ollut aika harvinainen raaka-aine meidän keittiössä, kaalilaatikko on ollut coleslaw'n ohella suunnilleen ainoa kaaliruoka mitä meillä on tehty.

 Sari oli viikolla ostanut rasiallisen ruusukaalia ja aloin miettiä mitä siitä voisi tehdä, muutakin kuin keittää tai höyryttää lisukkeeksi. Pienen googlettelun jälkeen totesin, että siitähän voi tehdä melkein mitä vain.

 Päädyin valmistamaan ruusukaali+pekoni -paistosta. Nopea ja helppo lisuke vaikka paahtopaistille. Ja maistuu nyös hieman nirsommillekin lihansyöjille, koska kaikki missä on pekonia on hyvää..

Ruusukaali+pekoni -paistos.


 Tarvittavat raaka-aineet:

300 g  ruusukaalia
1 pkt pekonia
Suolaa
Pippuria
1 rkl hunajaa
0,5 tl balsamicoa
(Pähkinöitä)
(Timjamia)

Ensin laitoin ruusukaalit kiehumaan 3 - 4 minuutiksi ja nostin ne sitten jääveteen jäähtymään.

 Seuraavaksi kuutioin / silppusin pekonin ja heitin sen kuumalle pannulle. Pekonin paistuessa leikkasin ruusukaaleista kannat pois ja puolitin ne.

Kaikki missä on pekonia on hyvää..


 Kaalit pannuun, hieman suolaa ja pippuria perään. Annoin ruusukaalien ottaa hieman väriä ja lisäsin hunajan ja balsamicon. Tässä kohtaa myös pienensin lämpöä pannun alta.

Hunaja ja balsamico antaa kivan lisän paistokseen.


 Seuraavaksi pannulle pääsi veitsellä rouhitut pähkinät ja hienonnettua timjamia. Parin minuutin haudutus ja paistos oli valmista.

 Jos haluaa niin tuohonhan voi laittaa lisäksi vaikka sipulia tai valkosipulia, molemmat antaa varmasti lisää makua.

 -Teemu


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Skottimunat

 Internet on kyllä aarreaitta, josta ei inspiraatiot ja vinkit lopu kesken ruoanlaiton suhteen. Joskus keväällä törmäsin skottimuniin ja siitä lähtien on aina silloin tällöin tehnyt mieli kokeilla niiden tekemistä. Lauantaina tartuin härkää sarvista ja tein niitä ensimmäistä kertaa eläissäni.

 Lukemani perusteella tässäkin on olemassa (ainakin) kahta eri koulukuntaa. Toiset käyttää makkaramassaa ja toiset jauhelihaa. Itse käytin jauhelihaa. Muutoin valmistusprosessi on molemmissa tavoissa sama. Periaatteessa kyseessä on siis kananmunalla täytetty lihapulla, joka paneroidaan ennen kypsentämistä. Kypsentämiseenkin on pari tapaa, mutta siitä enemmän tuonnempana.

Skottimunia.

 Raaka-aineita ei tarvita kaapillista, vain muutama perusjuttu riittää:

4 kananmunaa
400g jauhelihaa (tai makkaramassaa)
1 sipuli
Suolaa
Pippuria
(Savu)paprikajauhetta

Leivitykseen vehnäjauhoja, kananmuna ja korppujauhoja.

Aloita keittämällä kananmunat (itse käytin edellisenä päivänä keitettyjä munia), jotka siirrät heti kypsennyksen jälkeen jääveteen jäähtymään. Hienonna seuraavaksi sipuli mahdollisimman pieneksi ja kuullota se. Sekoita jauhelihasta, sipulista ja mausteista tasainen massa ja jaa se neljään osaan. Kuori jäähtyneet kananmunat. Ota jauhelihamassaa ja pyöritä se kananmunan ympärille. Saumakohdat kannattaa taputella tasaisiksi. Näistä pitäisi siis tulla sellaisia noin nyrkin kokoisia palloja. Seuraavaksi pyöritä jauhelihapalloa ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja viimeiseksi korppujauhoissa. Tadaa! Nyt on skottimunat kypsennystä vaille valmiit.

Panerointia ja kypsennystä vaille valmiit skottimunat.

 Ilmeisesti "oikea tapa" kypsentää olisi friteeraaminen, mutta siinä syntyy käryä ja sotkua enemmän. Tähän kypsennystapaan tarvitset kattilan, öljyä ja reikäkauhan. Kuumenna öljy noin 180 asteiseksi ja laske pullat kauhalla öljyyn kypsymään. Aikaa menee 5-8 minuuttia. Samalla vaivalla teet sitten vaikka ranut skottimunien kaveriksi.

 Se toinen tapa (näin tein itse). Lämmitä uuni 200 asteeseen. Paista skottimuniin pannulla voi-öljy-seoksessa nätti paistopinta ja nosta pallot uunivuokaan. Kypsennä noin 20 minuuttia. Tää tapa vie vähän enemmän aikaa, mutta käryä ja rasvanhajua tulee vähemmän.


Skottimuna halkaistuna.

 Kypsennyksen jälkeen jäähdytin skottimunat ja nostin ne kylmään. Ajatuksenani oli syödä nämä kylmänä kurkkusalaatin kera. Perunasalaatti toimii varmasti myös hyvin.. Pubiruokaa kun tämä on, niin varmaan olutta ruokajuomaksi. Lämpiminä jos näitä söisin, niin varmaan perunasose ja perinteinen ruskea kastike olisi lisukkeina.

 Olihan näissä hieman enemmän puuhaa kuin tavan lihapullissa tai täytetyssä lihamurekkeessa, mutta ehdottomasti pienen lisävaivan arvoisia ja taatusti teen toistekin. Kananmunan keltuaisen voi jättää löysemmäksi, varsinkin jos/kun keittää munat samalla kun alkaa näitä tehdä. Nyt keltuaiset olivat kovat ja läpikypsät, asia joka helpottaa leikkaamista ja jos nämä syö lylmänä. Mausteita kannattaa käyttää reilummalla kädellä kuin tavan lihapulla tai -murekemassassa. Paneroinnin vehnäjauhoihin voi myös laittaa pippuria ja paprikajauhetta sekaan.

 -Teemu

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Lohipasteija

 Suunnilleen kuukauden tauon jälkeen löysin taas inspiraation turista jotain. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan..?

 Lomalla on aikaa harrastaa ja tänään harrastin leipomishommia. Viime aikoina makeaa on tullut tehtyä enemmän, joten nyt jotain suolaista. Jääkaapissa oli kylmäsavulohta ja muistin, että pakkasessa on vielä lehtitaikinalevyjä. Kyllähän niistä saa tehtyä vaikka ja mitä. Päätin tehdä lohipasteijan.

 Taikinalevyt (5kpl) sulamaan ja täytteen tekoon. Täyte on helppo ja nopea valmistaa, kaikki tapahtuu tehosekoittimella. Ensin sipuli sekoittimella pieneksi silpuksi, perään kylmäsavulohta noin 300 grammaa (myös lämminsavu tai graavi käy ihan yhtä hyvin) ja ajetaan tahnaksi. Seuraavaksi hieman tilliä ja timjamia, vähän pippuria ja sitruunamehua. Taas surautetaan kaikki sekaisin. Seuraavaksi yksi kananmuna joukkoon, surautus ja täyte on valmis. Suolaa en tosiaan laittanut ollenkaan, koska lohi oli aika suolaista.

 Tässä kohtaa täyte jääkaappiin tekeytymään pohjan rakentamisen ja uunin lämpiämisen (200°C) ajaksi.

 Taikinalevyt leikkasin puoliksi pitkittäin kolmion malliin. Leikatut taikinalevyt asettelin leivinpaperin päälle ympyrän muotoon siten, että ovat leveämmästä päästä limittäin päällekkäin.



 Seuraavaksi täytemassan vuoro päästä mukaan. Massan lusikoin levyjen päälle siten, että keskelle jäi taikinaa näkyviin noin 1cm verran. Ei kannata säikähtää jos/kun täyte tuntuu liian löysältä, kananmuna pitää massan kasassa paistamisen aikana.



 Sitten taittelin reunat keskelle ja kärjet taikinan alle.



 Kananmunalla voitelu ja uuniin noin 35 - 45 minuuttia. Välillä kannattaa katsoa, ettei pinta kärähdä. Jos tummuu liikaa, niin sitten pala foliota päälle loppukypsennyksen ajaksi.


 Reilut 40 minuutin paiston jälkeen lohipasteija oli valmis. Lisukkeeksi tuolle salaattia ja se on siinä. Maistuu!


 Yritän jatkossa turista taas hieman säännöllisemmin. Näihin kuvii ja tunnelmiin,

-Teemu

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kalajuttuja

 Kalaa pitäisi syödä suositusten mukaan vähintään kerran viikossa, mieluummin useammin. Myönnän heti alkuun, että en todellakaan syö joka viikko, hyvä jos kerran - kaksi kuussa. Paitsi kesäaikaan, varsinkin loppukesästä kalaa on lautasella kohtuullisen usein. Talviaikaan yleisin syömäni kalaruoka on uunilohi, kesällä maistuu savukala, vaikkakin lohta tulee syötyä (lähes) kaikessa muodossa ympäri vuoden.

 Sain maanantaina appiukolta lähetyksen savumuikkuja. Vaikka kovasti paljon muikuista pidänkin, niin sellaisenaan ne alkavat tympiä jossain kohtaa. Siitä se ajatus sitten taas lähti.. Pienen pohdinnan jälkeen päätin tehdä savukalatahnaa. Helppo ja nopea lisuke melkein mille vain, sopisi vaikka voileipäkakun täytteeksi, jos sellaisen jaksaisi tehdä.

 Koska savumuikkuja oli tiistaina enää noin 150 grammaa jäljellä kävin kaupasta ostamassa valmiiksi savustetun kirjolohifileen muiden tykötarpeiden lisäksi. Muut ainekset tahnaan ovat 1 purkki (laktoositonta) smetanaa, 1 sitruuna, 1 (pieni) punasipuli, reilu nippu tilliä, suolaa ja pippuria.

 Tahnan valmistushan oli helppoa kuin heinän teko: suunnilleen saman verran savustettuja muikkuja ja lohta veitsellä pienehköksi silpuksi (isompia sattumia saa jäädä) kulhoon ja sekaan raastettua sitruunan kuorta ja puolikkaan sitruunan mehu. Nopea sekoitus tässä välissä. Sitten soosin tekoon, eli punasipuli mahdollisimman hienoksi hakattuna kulhon pohjalle, perään puolikkaan sitruunan mehu ja suola ja pippuri. Seuraavaksi mukaan menee smetana ja hienonnettu tilli. Nopea sekoitus, sen verran, että soosista tulee tasainen. Sitten vain smetanakastike ja savukalat sekaisin. Voilá! Savukalatahna on valmis.

Savukalatahnaa.


 Lohta mulla oli tällä kertaa noin 300 grammaa, eli tuplaten muikkuihin nähden. Tahnan voi tehdä myös vain yhdestä kalalajista, nyt halusin laittaa lohta sekaan muikkujen pienen määrän vuoksi. Ja mausteita voi ja saa käyttää enemmänkin jos siltä tuntuu. Vähemmällä tiskillä pääsee, jos/kun sekoittaa kaikki ainekset suoraan samassa astiassa keskenään sekaisin, tosin kastikkeen maut ei silloin ehkä tasoitu kunnolla. Ja kaipa tuon voisi tehdä blenderilläkin, silloin lopputulemana on sileämpi tahna.

Savukalatahnaa ja paahtoleipää. Namia.


 Käytiin viime viikolla Tallinnassa. Ostin sieltä kaksi eri kokoista halsteria. Keväästä asti ollut ostoslistalla, joten parempi myöhään ja niin edelleen.. No, tänään pääsi toinen niistä ensimmäistä kertaa ns tulille. Ensimmäistä kertaa eläissäni grillasin lohta kyseisen kapineen avulla ja voin vain miettiä miksi en ole sijoittanut muutamaa euroa jo aiemmin. Parasta ja helpointa grillikalaa, koskaan.

 Homma meni näin: leikkasin lohifileen puoliksi (mahtuu halsteriin paremmin) ja hieroin pintaan suolaa ja pippuria, pintaan hieman tilliä ja muutama sitruunaviipale päälle. Seuraavaksi öljysin halsterin ritilät ja nostin lohiviipaleet kyytiin. Kansi kiinni ja nopea pintojen öljyäminen talouspaperin avulla.

Lohifileen palat halsterissa.

Lohifileen palat halsterissa. Sitruuna piti kalan mehevänä grillauksen aikana ja antoi kivaa, raikasta makua.

 Tässä kohtaa halsterissa olevat kalat sai odottaa vielä hetken, kun kävin laittamassa grillin kuumenemaan. Muutoinkin paras lopputulos tulee kun grillattavat jutut ehtii lämpenemään jonkin tovin ennen paistamista, pätee muuten sitten ihan kaikkeen paistamiseen..

 Grilli kuumana ja aika nostaa halsteri ritilän päälle. Laitoin ensin nahkapuolen alas ja kannen kiinni. Muutaman minuutin grillauksen jälkeen tarkistin miltä näyttää, pinnasta näki heti, että nyt ollaan oikealla tiellä. Nahkakin oli rapean näköinen, joten käänsin halsterin ympäri.

Muutaman minuutin grillaamisen jälkeen nahka oli mukavan rapeaa.

Maukkaampaa lohta en ole aiemmin itse valmistanut.

 Kansi takaisin alas ja odottamaan. Grillaaminen ei ole hätäisen ihmisen puuhaa. Muutaman hetken kuluttua savua alkoi tulemaan aika reilusti, jolloin avasin luukun ja tarkistin tilanteen. Lohesta tippuva rasva oli alkanut käryämään. Nostin halsteria ja totesin, että nyt alkaa olemaan valmista. Kalat pois grillistä ja folion alle vetäytymään.

 Sarin kattaessa pöydän avasin halsterin ottaakseni lohipalat pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Öljyämisestä huolimatta nahkapuoli oli tarttunut kiinni. Lastan avulla sain kuitenkin kalapalat nostettua ehjinä lautaselle ja pääsimme syömään.

Jos näillä ei nälkä kaikkoa, niin sitten ei millään..

 Heittämällä parhaan makuista lohta mitä olen itse valmistanut. Seuraavalla kerralla pitää vain muistaa olla huolellisempi tuon öljyämisen kanssa tai sitten laittaa sitruunaviipaleet myös nahan ja halsterin väliin.

 Näin tällä kertaa,
-Teemu

torstai 3. elokuuta 2017

Lounaalla Tallinnassa

 Kävinpä keskiviikkona päiväreissulla Tallinnassa. Kyllä, taas. Vastahan sitä edellisestä reissusta on palauduttu ja niin edelleen..

 Tällä kertaa matkaseurana oli rakas avovaimoni sekä viime talvena lomamatkalla tapaamamme pariskunta Arja ja Rapi. Talvilomareissun jälkeen heidän kanssaan on tullut pidettyä yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti, Sari on heitä (töitteni takia) tavannut useammin ja puheeksi on noussut lounasmatka eteläiseen naapuriin. Viime viikolla sitten saimme kaikkien aikataulut natsaamaan yhteen ja pääsimme ottamaan kaikki ottamaan etäisyyttä arkeen. Edes päivän ajaksi.

 Matkaan lähdimme jo aamusta, tapasimme Arjan ja Rapin Katajanokan terminaalissa hieman seitsemän jälkeen ja siirryimme suurin piirtein heti Viking Linen FSTR -katamaraaniin. Mulle tämä oli ensimmäinen kerta tuon tyyppisen veneen kyydissä. Menomatka sujui sujui nopeasti kuulumisia vaihtaessa ja Rapin puhelimella Yatzya pelatessa. Tästä muistuu taas mieleen, että kaikille laivamatkoille pitäisi muistaa ottaa jokin pieni ajanvietepeli mukaan..

 Tallinnaan saapuessa vesisade alkoi pikku hiljaa loppumaan. Satamasta otimme taksin Űlemiste -kauppakeskukseen (se sama paikka, jossa kävimme jo viime kerralla). Nopea "aamiainen" Mäkkärillä ja ostosten tekoon. Reilu pari tuntia meni hujauksessa.

 Űlemistesta siirryimme taksilla matkan odotetuinpaan paikkaan. Kuskille kerroimme osoitteeksi Pärnu Mnt 37 ja Argentiina Restoran. Rapi on taannoin käynyt täällä duuniporukalla syömässä ja kehui ravintolaa erittäin hyväksi pihvipaikaksi. Pakkohan se on uskoa toista carnivooria.

Mainio grilliravintola Tallinnassa.


 Ravintolassa oli saapuessamme runsaasti tilaa, olihan pahin lounasrysä jo takana päin. Jonkin verran paikallisia oli kuitenkin syömässä. Aina hyvä merkki, kun ravintolan asiakkaina on myös paikallisia eikä pelkästään turisteja. Ihan missä tahansa. Viihtyisä Etelä-Amerikkalais -henkinen sisustus kertoi, että nyt mennään eikä meinata.

 Tovin ruokalistaa tutkittuani päädyin ottamaan alkupaloiksi naudanlihasta valmistetun carpaccion. Reilussa annoksessa oli mitä mureinta lihaa sekä parmesan-lastuja ja balsamicoa rucolalla koristeltuna. En voi kylliksi kertoa ylisanoja lihan mureudesta. Aivan fantastista. Olin muuten ainoa seurueestamme, joka otti alkupaloja..

Naudanliha carpaccio


 Pääruoaksi nautin naudaliha- ja tonnikalavartaat litistetyn perunan ja keottiömestarin chimichurrin kera. Vartaat olivat ehkä aavistuksen pienen näköiset alkupala-annokseen verrattuna, mutta pekonilla höystetyn uuniperunan kanssa annoskoko oli vähintäänkin riittävä. Chimichurrissa oli myös sopivasti potkua, chiliä oli riittävästi, mutta ei liikaa. Toimi kastikkeena molempien vartaiden kanssa.

Naudanliha- ja tonnikalavartaat litistetyn perunan ja chimichurrin kera.


Sarin annos oli grillattua naudan ulkofileetä pippurilastikkeen kera, Arja nautti ankanrintaa ja Rapilla oli naudan sisäfilettä. Muiden paitsi Rapin annokset ehdin kuvaamaan ennen ruokailua..

Litistetty peruna, ulkofilepihvi ja pippurikastike.

Ankanrintaa ja riisiä pippurikastikkeella.


 Pääruoan jälkeen olimme kaikki sitä mieltä, että jälkiruoka saa jäädä väliin. Päätin kuitenkin nauttia Negronin, jotta ruoka hieman tasoittuisi. Muut tyytyivät katsomaan vierestä ja toteamaan vatsojen olevan aika piukeana.

Digestiivi teki hyvää aterian päätteeksi.


Digestiivin nautittuani lähdimme kävelemään kohti satamaa. Tovin käveltyämme Rapi tajusi unohtaneensa kassinsa ravintolaan. Ei muuta kuin takaisin..

 Päädyimme takaisin käännyttyämme ottamaan taksin lennosta, jolla haimme kassin ja menimme satamaan. Koska laivaan siirtymiseen oli vielä reilusti aikaa kävimme Sadamarketin kattoterassilla nauttimassa vielä oluet ja pelasimme pari erää Yatzya.

 Paluumatkan tulimme Viking XPRS:llä. Matka sujui rattoisasti saman ajanvietteen parissa kuin mennessämme.

 Summa summarum.. Argentiina Restoran on loistava griliravintola nälän karkoitukseen ja illanviettoon. Kalavaihtoehtoja listalla oli muutamia, mutta kasvissyöjät valitettavasti joutuvat menemään toisaalle. Lihansyöjällä ongelmaksi tulee lähinnä päättää mitä haluaa syödä, valittavana on runsaasti vaihtoehtoja filet mignonista 1000 grammaiseen tomahawkiin ja kaikkea siltä väliltä. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja mutkatonta sekä kohtuullisen ripeää. Hintataso on sellainen, että ei kirpaise pahastikaan vaikka haluaisi nauttia pidemmän kaavankin mukaan. Voin siis suositella lämpimästi.

-Teemu

tiistai 25. heinäkuuta 2017

SOPPaa

 Huomenna se alkaa. Helsingin Rautatientorilla on keskiviikosta lauantaihin pienpanimotapahtuma Suuret Oluet Pienet Panimot, kavereiden kesken SOPPa. Mulle tää on ollut jo usean vuoden ajan yksi kesän kohokohtia. Viime vuonna vierailin tapahtumassa vain asiakkaana, mutta nyt olen taas Mallaskosken Panimon ständillä joka päivänä hanan kahvassa. Kahtena ensimmäisenä päivänä klo 18-01 ja perjantai-lauantai 16-22.

 Tapahtumassa on aina ollut hauska tavata vanhoja tuttuja panimoiden ihmisiä ja kollegoja sekä ystäviä, joita näkee muutoin ihan liian harvoin.  Muutoinkin tuttuja kasvoja tuolla näkee paljon. Ylipäätään fiilis on aina ollut hauska ja iloinen. Ja niinhän sen kuuluukin olla.

 Paikalla on tänäkin vuonna noin 30 kotimaista pienpanimoa, sekä edustusta on myös Virosta ja Saksasta. Tarkempi panimo- ja juomalistaus löytyy netistä osoitteessa www.hanassa.fi.

 Vaikka joka päivä olenkin hommissa antavat vuorot mahdollisuuden käydä testaamassa uusia juomatuttavuuksia. 

 Mallaskosken Panimolla itseäni kiinnostaa eniten Black Rye Imperialin 2. edition ja True Imperial Pils. Nämä testaan varmaan jo keskiviikkona vuoron jälkeen.

 Ohranan ständillä on myös useampi kiinnostava kampe. Suomalaisen Janin panemia oluita olen muutamaa maistellut ja ne olen maukkaiksi havainnut, joten odotusarvot ovat korkealla. Bärliineri menee ainakin maistoon.

 Tamperelaisella Plevnalla eli Koskipanimolla on listalla pari "must drink" -olutta. Vanha tuttu Siperia imperial stout tulee varmasti jonain iltana nautittua illan viimeisenä hitaana.

 Donut Islandin tiskilläkin käyn moikkaamassa Munkkisaaren Tsaaria ja katsomassa mitä herkkuja Mika on tehnyt. Andrea on listalla se mikä eniten kiinnostaa.

 Suomenlinnan Panimolla käyn myös jossain vaiheessa, kuin myös Vakka-Suomen Panimolla. Molemmilla näyttäisi olevan kattava valikoima juomia tarjolla. Ei sovi myöskään unohtaa Pikkulinnun tiskiä, jolla on nuo saksalaiset oluet esillä. Varmasti myös muut tulee katsastettua, nuo edellä mainitut tuli ensimmäisenä mieleeni.

 Pari käytännön vinkkiä vielä lopuksi. SOPPa on auki joka päivä klo 12 - 01. Klo 18 saakka sisäänpääsy on ilmainen, joka takaa sen, että viimeistään viiden paikkeilla iltapäivällä on jo jonoa. Tule siis ajoissa. Klo 18 jälkeen pääsymaksu on kymmenen euroa ja hintaan sisältyy maistelulasi, jonka voi halutessaan ottaa kotiin muistoksi.

 Kaupat tehdään käteisellä tai kortilla, mutta käteinen raha on aina nopein. Vaikka alueella on rahan nostopiste suosittelen käymään Otolla jo ennen paikalle tulemista.

 SOPPassa on myös muutamia ruokakojuja, heidän palvelujen käyttäminen on enemmän kuin suositeltavaa. Välillä kun syö jotain, niin juomakin maistuu paremmin. Ja vettä kannattaa myös juoda ettei kuivuminen pääse yllättämään.

Nähdään Torilla!

-Teemu

torstai 20. heinäkuuta 2017

Linja - autossa on tunnelmaa?

 Parisen viikkoa sitten tuli uusi työvuorosuunnitelma, josta huomasin, että mullahan on lähes viikon verran vapaata heinäkuun puolen välin jälkeen. Aika pian muistin äitini pyytäneen käymään luonaan kesällä, joten puhelin käteen ja kysymään missä mahtaa olla kyseiseen aikaan jos tulisin käymään. Äiti lupasi ottaa poikansa vastaan, joten Nilsiään siis.

 Viime sunnuntaina aloin sitten katsomaan mikä olisi helpoin ja edullisin tapa matkustaa Helsingistä Nilsiään julkisia käyttäen. Junan hylkäsin vaihtoehdoista hyvin nopeasti, aikaa menisi saman verran kuin bussilla, mutta hintaa yli tuplasti enemmän. Eikä junan matkustusmukavuuskaan ole merkittävästi parempi, että siihen kallistuisin kovin helposti..

 Onnibussilla pääsisi Kuopioon saakka ja sieltä pitäisi vielä vaihtaa Nilsiään kulkevaan linja - autoon. Matka-aika ja hinta oli varsin houkuttelevia. Sari kuitenkin muistutti vielä katsomaan Matkahuollon sivuilta muut vaihtoehdot bussimatkaksi. Suoraa reittiä ei sieltä löytynyt, mutta sain ajatuksen katsoa Savonlinjan omilta sivuilta heidän hintoja ja aikatauluja.

 Helsinki - Nilsiä -matkalle löytyikin sieltä omasta mielestäni paras vaihtoehto. Vaikka joutuisinkin kaksi kertaa vaihtamaan bussia matkalla (Varkaudessa ja Kuopiossa, jälkimmäinen vaihtoaika aikataulun mukaan liki 1,5h) olisi matka-aika suunnilleen saman verran kuin muillakin vaihtoehdoilla ja kokonaishinta selkeästi huokeampi. Kirjautuminen Savonlinjan nettikauppaan ja liput olikin sähköpostissa tuota pikaa.

 Tiistai - iltana kassin pakkauksen lomassa ostin vielä perjantaiaamuksi lipun Onnibussiin Kuopiosta Mikkeliin. Sari tulee sinne perjantaina yövuorosta päästyään ja menemme hänen vanhempien mökille viikonlopuksi. Meikäläisen kesän kotimaanmatkailut tulee tehtyä yhden viikon aikana..

 Keskiviikkoaamu valkenee harmaana, herätyskello soi jo klo 6.00. Ihan liian aikaisin mun mielestä, mutta ei auta itku markkinoilla. Bussi lähtee Kampista kello 8.15. Herääminen, aamutoimet ja matka kaupunkiin ottaa oman aikansa..

Matka kohti Pohjois - Savoa alkaa..


 Saavun kaukoliikenteen terminaalille hyvissä ajoin. Ärrältä pahvimukillinen mokkaa ja nopea tupakka ennen kyytiin nousemista. Olin varannut paikan busseihin. En tiedä kannattiko.. Heti autoon astuessani kuljettaja pahoitteli, että heillä on käynyt kämmi ja varaamalleni paikalle on tullut tuplabuukkaus. Nopealla vilkauksella auto näytti puolityhjältä, joten en käynyt pahoittamaan mieltäni sen enempää vaan istuin pari penkkiriviä taaemmas kuin varaukseni oli.

 Kuulokkeet korville, rokki soimaan ja silmät kiinni. Moottoritielle päästyämme torkahdin. Lahdessa havahdun toviksi kun linja-auto pysähtyy päästämään matkustajia kyydistä ja ottamaan uusia tilalle. Vettä sataa hiljakseen. Matkan jatkuessa torkahdan vielä hetkeksi. Herään kunnolla ennen Mikkeliä, luen päivän lehtiä kännykällä. Vettä sataa enemmän. Vaikka olemme aikataulusta myöhässä Mikkelissä, ehdin käymään nopeasti tupakalla kuljettajan lastatessa tavaraa auton kyytiin. Myös matkustajia tulee auto täyteen.

Väsynyt matkustaja aka allekirjoittanut.


 Mikkelin jälkeen pysähdymme Juvalla, jossa osa matkustajista jää pois. Olemme aikataulusta jäljessä reilut 10 minuuttia. Pienesti huolestun, koska Varkaudessa pitäisi vaihtaa Kuopion autoon ja vaihtoaikaa oli aikataulun mukaan ainoastaan viisi minuuttia.. Kuljettaja onneksi kuuluttaa, että Varkaudessa bussi odottaa siihen vaihtavia.

 Varkaudessa vaihto menee lähes kivuttomasti. Ainoa mutka matkassa on keski-ikäinen nainen, jolla on vaikeuksia ymmärtää paikkavarauksen tarkoitus. Daami siis tyytyväisenä istui minulle varatulla paikalla kun nousen kyytiin. Oli työntänyt paikkavarauslapun edessä olevan jakkaran selkänojataskuun. Kerrottuani tulevani istumaan varaamalleni paikalle, hän suurieleisesti mielensäpahoittaen ihmettelee miksi en voi istua jossain muualla. Juuri siksi.

Linja - autossa on tunnelmaa..

 Runsasta tuntia myöhemmin linja - auto saapuu Kuopioon. Koska olemme aikataulusta myöhässä vaihtoaikani täällä lyhenee noin tuntiin. Eipä tuo haittaa. Hyvin ehtii käymään vessassa ja kahvilla. Pientä tihkusadetta näyttää tulevan taivaalta.

Tervetuloa Kuopioon. Seinämaalaus asematunnelissa.

Toimivan vessan löytäminen olikin sitten oma haasteensa. Linja-autoaseman yleisövessat (sekä miesten, että naisten) oli epäkunnossa. Pienen matkan päässä olevalla rautatieasemalla oli myös sama tilanne. Onneksi asemaravintolan myyjä päästi käymään henkilökunnan tiloissa, kun kerroin tilanteen. Helpotuksen jälkeen päätin jäädä ravintolaan nauttimaan kupin tuoretta kahvia.

Reilun vaihtoajan aikana ehtii nauttimaan vaikka mukin tuoretta mokkaa.


 Ravintolan pitäjän kanssa muutaman tovin juteltuani oli aika siirtyä takaisin bussien lähtölaitureille odottamaan Nilsiän autoa.

Kuopion linja - autoasema.

 Savonlinjan auto matkani viimeiselle etapille tulikin aika pian. Positiivinen yllätys oli, että nyt pääsin istumaan suoraan varaamalleni paikalle ilman ylimääräisiä kommelluksia. Bussin lähtiessä tuli vielä yksi nuori mies juoksujalkaa ja koputti kuskin ikkunaan, että haluaisi vielä kyytiin. Auto seis ja jannu kyytiin. Ei olisi Helsingissä onnistunut..

 Tunnin matka taittuu nopeasti. Välillä vettä sataa reilummin, mutta perillä Nilsiässä on puolipilvistä ja kuivaa. Kassin heitän äitin auton takaluukusta sisään ja hyppään itse vänkärin paikalle. Liki 9 tunnin bussissa istuminen tuntuu jaloissa ja takapuolessa.

Kohteessa. Nilsiä, Pohjois - Savo


 Nyt parin päivän rentoutuminen maalaismaisemissa ja perjantaiaamuna nokka kohti Etelä - Savoa. Sieltä sunnuntaina takas kotiin. Ensi viikolla onkin sitten ohjelmassa Suuret Oluet Pienet Panimot Helsingin Rautatientorilla. SOPPassa olen joka päivä Mallaskosken Panimon tiskillä hommissa, saa tulla morjestamaan.

-Teemu

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Varrasperunat

 Tämä kesäherkku tuli keksittyä muutama viikko sitten ihan vahingossa. Ruokaa piti saada pöytään kohtuullisen nopeasti ja pienellä vaivalla. Jääkaapissa oli edelliseltä päivältä jääneitä keitettyjä uusia perunoita ja pekonia. Kyllähän niistä hyvää saa.

 
Varrasperunat valmiina grilliin.


 Varrasperunoihin menee noin 1kg keitettyjä uusia perunoita ja 1 paketti pekonia. Lisäksi tarvitset suolaa ja pippuria.

 Eli pekonit puoliksi ja perunan ympärille. Seuraavaksi perunat vartaaseen ja pinnalle myllystä suolaa ja pippuria ennen grillaamista. Grillaamiseen menee aikaa 10 - 15 minuuttia, eli sen verran, että pekoni kypsyy rapeaksi ja perunat saavat hieman väriä.

 Jos perunoita on enemmän kuin pekonia, niin ei hätää. Laitat vain kaikki vartaisiin ja grillaat, kyllä niihin makua tulee. Ja jos grilliä ei ole käytössä, niin kannattaa kokeilla uunin grillivastuksia. Tai sitten paistat pannulla. 

Varrasperunoiden kanssa olemme syöneet grillattua lihaa ja kanaa. Raikas salaatti viereen ja siinähän se onkin maittava ateria valmiina. Kannattaa kokeilla kun seuraavan kerran mietit lisuketta. Uskoisin, että toimii myös kalan (varsinkin savustetun) seurana varsin mallikkaasti. 

-Teemu

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Gin & Tonic -hyytelö

 Kaikkea sitä laiska mieli keksiikin. Tuo lause pätee viimeisimpään kokeiluuni..

 Pari - kolme viikkoa sitten (vähintään) puoliksi leikillään tuli erään kaverin kanssa puheeksi kokeilla tehdä Jaloviinasta hyytelöshotteja. Unohdin asian suurin piirtein saman tien, kunnes se jostain tuli taas mieleen illan hämärtyessä.

 Koska ainoa kotona oleva pullo Jaloviinaa on ns "keittiöalkoholia" ja valtion monopoliliike jo suljettu aloin jatkokehittelemään ideaa. Hyllystä löytyi vielä Kyrön Napue giniä ja kaapin perukoilla oli 2dl pullo Fever Treen tonicia. Nopealla vilkaisulla pakkasesta löytyi karpaloitakin. Siitä se ajatus sitten lähti..

Kyrö Distillery Companyn Napue Gin sekä Fever Tree Tonic Water.


 Ensimmäiseksi laitoin paketillisen liivatelehtiä (10kpl) likoamaan ja vuorasin pienen kulhon tuorekelmulla. Tämän jälkeen mittasin kulhoon 1dl giniä ja puoli pulloa tonicia. Lopun tonicin kuumensin kattilassa lähes kiehuvaksi ja sulatin liivatelehdet siihen. Pieni jäähdytys ja sitten sekoitin seoksen GTn joukkoon. Seuraavaksi siirsin kulhon jääkaappiin.

Gin & Tonic valmiina hyytymään.


 Noin tunnin kuluttua kaadoin sekaan reilut puoli desiä karpaloita. Rosmariinin lisäämistäkin harkitsin, mutta luovuin ajatuksesta nopeasti. Tämä versio NapueTonicista syödään eikä juoda! Varovainen sekoitus ja kulho takaisin kylmään.

 Reilua tuntia myöhemmin katsoin kuinka hyvin Gin & Tonic on hyytynyt ja yllätyin positiivisesti. Sehän oli jo täysin hyytynyttä. Kumosin hyytelön lautaselle ja leikkasin pienen viipalen maistiaiseksi. Kyllä, ihan NapueTonicin makuinen. Liivatteesta ei ollut irronnut mitään ylimääräistä, vaan maku oli oikein raikas ja pirteä. Hyytelö ilmatiiviiseen rasiaan ja takaisin jääkaappiin odottamaan perjantai-iltaa. Ennen tarjoilua pitää vain enää leikata tutiseva drinkki sopivan pieniksi annospaloiksi.

NapueTonic - hyytelö.

 Lopuksi varoituksen sananen. Hyytelöshotit on varmasti monien bileiden hittituote, mutta samalla niihin sisältyy kaikki katastrofin elementit. Ravintola-annoksina tuota hyytelöä tuli reilut kaksi drinkkiä, mutta määrä hämää. Varsinkin jos niiden kanssa juo myös muita alkoholipitoisia juomia. Liivatteen sitoma alkoholi kun ei heti liukene elimistöön vaan siihen menee yllättävän pitkä aika. Eli jos kokeilet niitä, niin tee se varovasti ja pienissä määrissä.

 -Teemu

 PS. Tislaamo tai mikään muu juomateollisuuteen liittyvä taho ei sponsoroi tai tee yhteistyötä tämän turinan kanssa millään tavalla. 

torstai 29. kesäkuuta 2017

Television kokkiohjelmia

 Juttelin ennen juhannusta parin kanta-asiakkaan kanssa kokkiohjelmista. Muisteltiin mitä kaikkia helmiä on joskus muinoin tullut ennen master tai top chefejä. Aika monta muistettiin: legendaariset Pata Kakkonen ja Teijan Keittiössä tuli ensimmäisinä mieleen Jamie Oliverin Alastomasta Kokista puhumattakaan.

 Jäin kuitenkin miettimään ja muistelemaan mitkä on mulle jäänyt parhaiten mieleen. Ensimmäisenä tuli mieleen toki Jaakko Kolmosen vetämä Pata Kakkonen. Tätä ei varmaan kukaan voi olla muistamatta. Okei, itse en oikeasti paljoakaan muista ohjelmasta silloin kun se on ensimmäisen kerran tullut televisiosta, mutta onneksi Ylen Teemalta tulee kiitettävän usein vanhoja jaksoja uusintana. Myös niitä ohjelmia joissa Veijo Vanamo on mukana. Perinneruokaa prkl..! 😉

 Kokkisota oli vajaat pari kymmentä vuotta sitten kova juttu, vaikka se olikin enemmän viihdeohjelma. Joitain hauskoja juttuja sieltä on jäänyt mieleen, esimerkiksi jossain jaksossa ollut julkkisvieraan tuoma strutsinmuna, joka olikin mädäntynyt. Uudelleen lämmittelyä katsoin keväällä yhteensä ehkä 15 minuuttia. Aika aikaansa kutakin ja niin edelleen..

 Ylellä tuli joskus vuosituhannen vaihteen jälkeen ruotsalainen Tinan Keittiössä. Se teki muhun silloin vaikutuksen. Siinä oli jotenkin uusi tatsi tehdä ruokaohjelmaa. Tai siltä se ainakin tuntui silloin. Tina Nordström teki ruokaa ja hetkittäin ruudussa vilahti Tomas Tengbyn vetämiä aiheeseen liittyviä inserttejä. Ohjelman ruoat oli yleensä sellaisia aika tuttuja entuudestaan, mutta jotkut oli sellaisia, että en osasta ollut kuullutkaan aiemmin. Kuitenkin ohjeet oli helppoja, yksinkertaisia ja sellaisia, joita uskalsi kotonakin kokeilla. Pari viikkoa sitten huomasin, että kyseinen ohjelma tulee nyt uusintana Yle Teemalla. Digiboxin tallennustila taitaa käydä vähiin lähitulevaisuudessa..

 Makupalat oli myös sellainen mitä tuli vajaat pari vuosikymmentä sitten seurattua ahkerasti. Oululaisten Janne Pekkalan ja Timo Nykyrin ohjelma oli kivan kotikutoinen. Jos en väärin muista, niin pääpaino taisi olla kotiruoalla vähän Pata Kakkosen henkeen, mutta rennommalla ja humoristisemmalla otteella. Muistan joitain ohjeita katsoneeni lähetyksen jälkeen teksti-tv:stä. Makupalat taitaa olla Tinan Keittiössä ohella isoimmat TV-puolen innoittajat kokkailuharrastukseeni.

 Kokkisodan jälkeen Jyrki Sukula ja kumppanit sai omat ohjelmansa telkkariin ja nekin taisi tulla katsottua suurimmmalta osalta. Päällimmäisenä niistä (ja Jamie Oliverin ohjelmista) on jäänyt mieleen tolkuton oliiviöljyn käyttö. Joskus ohjelmia katsoessa tuntui (ja tuntuu edelleen), että vähintään puolet ruoista oli hukutettu öljyyn. Kyllä mä sen oliiviöljyn käytön ymmärrän, mutta ne määrät oli ihan poskettomia..

 Muutama vuosi sitten Nelosen Sokkokokki oli ihan hauska. Ammattikokki teki malliannoksen keskellä ja sivuilla julkkis-amatöörit yritti samaan aikaan kopioida annoksen kokin selostuksen perusteella, mutta kuitenkaan näkemättä mitä pitäisi tehdä. Yleensä julkkisten tekeleet oli aika kaukana mallisuorituksesta..

 Nykyisellään Master Chefin eri tuotannot on "uusista" kokkiohjelmista melkeinpä ainoat mitä tulee katsottua. Varsinkin Australian Master Chefiin olen onnistunut koukuttamaan itseni aika pahasti. Joitain Jamie Oliverin ohjelmia katson satunnaisesti, mutta mitään "pakko nähdä" -tyyppisiä ne ei ole. Anthony Bourdainilla on myös hauskoja ruoka-aiheisia matkailuohjelmia, joista joskus on yksittäisiä vinkkejä jäänyt mieleen. Ja Netflixistä ja muualta netistä löytyy todella paljon katsottavaa, jos perinteisen television tarjonta ei riitä..

 Kaikkia ei millään pysty muistamaan, eikä se olekaan tarkoitus. Mutta jos jostain ohjelmatyypistä (varsinkin YLEllä) on pakko lähettää uusintoja, niin ruoka-/kokkiohjelmia odotan nostalgian sävyttämällä kaipuulla..

-Teemu


torstai 15. kesäkuuta 2017

Päivän mittainen visiitti Tallinnaan

 Olimme viime sunnuntaina menossa käymään Sarin tädin luona Pihlajamäessä, kun matkalla tajusin, että olemme molemmat maanantaina vapaalla. Muutama ystävämme oli Tallinnassa sunnuntaina katsomassa ja ihmettelemässä Rammsteinin konserttia ja show'ta. He olivat tulossa takaisin kotiin vasta seuraavana päivänä. Osittain tästä syystä kysyin siis bussissa Sarilta lähtisimmekö maanantaina päiväristeilylle eteläiseen naapuriin. Yllätettäisiin heidät Tallinnassa. Ajatus oli hänestäkin hauska, joten luuri käteen ja netti auki. Pikaisen etsinnän jälkeen Eckerö Linen Finlandia valikoitui matkamme laivaksi. Kyseinen paatti oli siis edullisin ja mahdollisti samalla pisimmän maissa olon. Muutamassa ninuutissa varaus oli tehty ja vahvistus sähköpostissa.

 Maanantaiaamu valkeni sateisena ja harmaana. Herätys kello 5.45.  Auts. Muki mokkaa ja nopeat aamutoimet ennen menoa bussipysäkille Länsisatamaan siirtymistä varten. Periaatteessa joko Elielinaukion tai Kampin bussi kävi meille ennen vaihtoa ratikkaan. 42 Kamppiin tuli ensin pysäkille. Siihen siis. Bussissa katsoin mihin aikaan raitiovaunu 9 olisi Kampintorin pysäkillä.  Vaihtoaikaa oli ruhtinaalliset neljä minuuttia. Onneksi aikaisin aamulla liikennettä oli vähän ja ehdimme ratikkapysäkille hyvissä ajon. Kampissa ehdimme jopa sattumalta moikata työmatkalla olevan kaverimme.

 Länsisatamassa olikin viime käynnin jälkeen järjestelyt muuttuneet Terminaali 2 myötä. Lähtöselvitys kävi pikaisesti uuden terminaalin käyttöön otosta johtuvista pienistä teknisistä vaikeuksista huolimatta. T2 otettiin siis kokonaisuudessaan käyttöön samana aamuna.

 Laivaan päästyämme siirryimme nopeasti keulaosassa olevaan ravintolaan. Siellä nostimme maljat tulevalle päivälle. Lastaamisesta johtuvista syistä (ilmeisesti uuden terminaalin logistiikassa oli vielä toivomisen varaa) Finlandia pääsi matkaa 15 minuuttia aikataulusta myöhässä. Lasit tyhjennettyämme kävimme tutustumassa myymälöiden tarjontaan. Samalla teimme hieman muistiinpanoja ostoksien hintavertailua varten.

 Tovin kauppoja kierreltyämme siirryimme laivan buffet-ravintolaan aamiaiselle. Olin varannut meille klo 9.30 aamiaisen, koska en ollut varma ehtisemmekö aiempaan kattaukseen. Aamiainen laivalla oli hyvä ajatus, koska kotoa lähtö tapahtui kuitenkin aika pian heräämisen jälkeen ja ja heti Tallinnaan saapumisen jälkeen kumpikaan meistä ei halunnut lähteä etsimään ruokapaikkaa. Finlandian aamupalatarjonta oli aika tavanomainen: Leipää, kylmiä leikkeitä, munakokkelia, pekonia yms. Perushuttua siis.

 Aamiaisen jälkeen meni vielä hetki ennen Tallinnaan saapumista.

Tallinnan vanhan kaupungin portti.

 Tallinnassa poistuimme laivasta kohtuullisen nopeasti. Sari oli jo laivalla tutustunut kaupungin tarjontaan. Edellisestä visiitistämme "Etelä-Helsingissä" oli jo liki kaksi vuotta aikaa, joten pikainen päivitys oli paikallaan. Hieman kaupungin ulkopuolelle oli tovi sitten auennut uusi kauppakeskus Ülimiste, jonne otimme taksin heti terminaalista päästyämme. Matka maksoi noin 10 euroa.



 Ülimiste oli positiivinen yllätys minulle. Suurin piirtein Helsingin Itäkeskuksen kokoinen kompleksi, josta löytyi kaikkea mahdollista mitä voi kuvitella tarvitsevansa. Useita vaatekauppoja, kahviloita, erikoisliikkeitä ja iso Rimin tavaratalo saman katon alla. Itse piipahdin eräässä kameratarvikeliikkeessä katsomassa uutta kameralaukkua, vaikkakin jätin sen tällä reissulla ostamatta. Ehkä sitten ensi kerralla.. Sari osti itselleen lenkkikengät Sportland-urheiluliikkeestä. Kävimme myös Terranovassa, josta mukaan tarttui mm. shortsit ja pari paitaa. Rimistä ostimme tuliaisviinit ja - konjakit Sarin vanhemmille. Yleisellä tasolla sanoisin, että hintataso Ülimistessä oli edullisempi kuin laivalla tai Talinnan keskustassa. Toki lähes kaikissa liikkeissä olleet alennusmyynnit hämää hieman tuossa mielikuvassa.

 Ülimistessä meni kolmisen tuntia aikaa. Sieltä otimme taksin Viru-keskukseen, josta suuntasimme kävellen vanhaan kaupunkiin etsimään ruokapaikkaa. Alkuperäinen ajatus oli käydä ystäviemme kehumassa Rataskaevu 16ssa syömässä, mutta päädyimme kuitenkin Raatihuoneen torin kupeessa sijaitsevaan Hopner Steakhouseen. Ravintola sijaitsee legendaarisen Olde Hansan naapurissa.

Steakhouse Hopnerin ruokalistan kansi.

 Sari söi rotukarjan Flanksteakin ja itse valitsin listalta Entrecôtén. Molempien annosten kastikkkeet tulivat samalla lautasella pienissä, mutta vähinkäänkin riittoisissa kipoissa. Kastikkeina oli kermainen pippuri ja klassinen punaviinikastike sekä tulista salsaa ja talon BBQ-soosi. Varsin maukkaat annokset. Hinnaksi muodostui juomien kera noin 50 rahaa. Eli ei välttämättä Tallinnan edullisin lounas, mutta joka pennin arvoinen.

Flanksteak

Entrecôté.

Pienet, mutta riitoisat kastikekipot.

 Ruokailun jälkeen kiertelimme vielä hetken vanhassa kaupungissa ennen satamaan suuntaamista. Siellä tapasimme Rammsteinin keikasta toipuvat ystävämme ennen laivaan siirtymistä. Keikka oli kuulemma ollut loistava spektaakkeli ja järjestelyt toimineet paremmin kuin perjantaina Vantaalla.

 Kilistettyämme laseja laivan lähdettyä matkaan, menimme Sarin kanssa tekemään vielä viimeiset ostokset. Nopean kassien uudelleen pakkaamisen jälkeen palasimme keularavintolaan ystäviemme seuraan. Paluumatka sujuikin sitten vauhdikkaasti kuulumisia vaihtaessa.

Suomi 100 -logo M/S Finlandian savupiipussa.

 Länsisatamassa aika monella ihmisellä oli vaikeuksia hahmottaa mistä raitiovaunut keskustaan lähtivät ja taksitolppakin oli hakusessa. Meillä kävi tuuri ja saimme mittariauton muutamassa hetkessä, koska olin jo aamulla katsonut taksitolpan paikan. Aikamoinen ruuhka oli jo syntynyt sataman ulostuloon, mutta kuski käytti hyvää pelisilmää ja koukkasi Ruoholahteen heti kun mahdoĺlista. Siellä oli paljon väljempää ja pääsimme ruuhkapiikin ohi Mechelininkadulle tuossa tuokiossa. Siitä vielä muutaman minuutin matka ja olimmekin jo kotona. Nopea kassien ja ostosten purku ennen kevyttä iltapalaa ja sitten olikin aika jo käydä unten maille.

 Kaiken kaikkiaan kiva ja hauska päivä Tallinnassa. Sää nyt ei ollut paras mahdollinen, mutta eipä se sade loppujen lopuksi paljoa haitannut. Laivamatkat olisivat varmasti olleet puuduttavampia, jos emme olisi menomatkalla käyneet aamiaisella ja kaverit eivät olisi olleet paluumatkalla seurana. Saapa nähdä koska on seuraava visiitti Etelä - Helsinkiin..

-Teemu