Hyydytetty kylmäsavulohipiiras

 Vuosi vaihtuu tuota pikaa ja jotain pientä tarjottavaa olisi hyvä olla. Jääkaapista löytyi joulun jäljiltä kylmäsavulohta, mätiä ja muita tykötarpeita, joten tein hyydytetyn piiraan. Enää et ehkä ehdi aaton juhliin tätä tekemään, mutta maistuu varmasti vuoden ensimmäisenäkin päivänä (tai joskus muulloin).

 Hyydytetty kylmäsavulohipiiras

Pohja:

150g hapankorppuja

75g voita

Täyte:

200g tuorejuustoa

150g smetanaa

150g kylmäsavulohta viipaleina

20g mätiä (tai 100g mätitahnaa)

1 pieni punasipuli

5 liivatelehteä

1 sitruunan mehu

Suolaa ja pippuria

Tilliä

1. Tee pohja. Murskaa hapankorput, sulata voi ja sekoita keskenään. Painele massa leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle ja nosta vuoka jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

2. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Hienonna noin 2/3 kylmäsavulohesta. Hienonna tilli ja sipuli.

3. Purista sitruunasta mehu ja laita kattilaan kuumenemaan, mutta älä keitä. 

4. Sekoita tuorejuusto, smetana, hienonnettu kylmäsavulohi, sipuli, mäti (tai mätitahna) ja tilli keskenään sekaisin. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

5. Purista liivatelehdistä vesi ja sulata sitruunamehun joukkoon. Kaada seos ohuena nauhana täytemassaan koko ajan sekoittaen.

6. Kaada täytemassa pohjan päälle ja tasoita pinta. Koristele lopuilla kylmäsavulohiviipaleilla. Nosta piiras jääkaappiin hyytymään vähintään kuudeksi tunniksi, mielellään yön yli.

 Hyvää tulevaa vuotta kaikille! Jospa mulle nyt taas into palautuisi aktiivisempaan Turinoiden päivittämiseen..

 -Teemu

Pimientos de Padrón

 Ta-daa! Nyt ei tullut kuukauden taukoa turinaan, vaan jaksoin kirjoittaa uutta postausta muutaman päivän viiveellå edellisestä. Synttärit juhlittu ja lomailu jatkuu. Tosiaan, pari ystävää kävi keskiviikkona illallisella ja tarjosin alkuun yhtä herkkua, johon en kyllästy varmaan koskaan eli pimientos de padróneita.

Nää pienet padrón-paprikat toimii lisukkeena grillatulle aterialle tai vaikka vain tapaksina. Yleensä padrónit ovat makeita, mutta joukossa saattaa olla muutama, joissa potkua on enemmänkin. Pientä jännitystä elämään siis.

 Kaiken muun hyvän lisäksi nämä on todella helppo ja nopea valmistaa, aikaa memee max 10 minuuttia.

Pimientos de Padrón.

Pimientos de Padrón Temelin tapaan:

1 pussi (250g) Pimientos de Padrón -paprikoita
2 rkl öljyä
Sormisuolaa

Huuhtele paprikat kylmällä vedellä ja kuivaa huolella. Seuraavaksi pyöräytäi öljyssä ja kippaa paprikat savuavan kuumalle pannulle tai grillin parilalevylle. Käännä kun pintaan alkaa muodostumaan rakkuloita ja paahda toiseltakin puolelta. Pinta saa kärähtää ja mustua. Nosta paahdetut paprikat tarjoilukulhoon ja lisää reilusti sormisuolaa perään. Nauti heti!

 Tuo kuivaaminen on sitten oikeasti tärkeä homma, varsinkin jos teet näitä pannulla, öljy räiskyy muuten todella ikävästi. Padrónit syödään sitten sormin, sanoo kuka tahansa toisin. Sen takia pöytään katetaan servietti, että sitä käytetään. Kannasta vain kiinni ja kunnon puraisu..

 Näin tällä kertaa, ensi turinassa taas jotain ihan muuta.

-Teemu

Tiramisu

 Hip hei! Mulla alkoi loma! Ihan vain pari viikkoa nyt kesällä ja loput sitten kun on kylmää ja pimeää. Suurin syy loman viettoon nyt on syntymäpäiväni, en välttämättä halua pitää isoja pirskeitä eli tarvittaessa pystyn olemaan tavoittamattomissa..

 Kutsuin kuitenkin pari ystävää illalliselle (en kertonut mitään syytä) grillatun aterian äärelle. Jälkiruoaksi päätin tehdä jotain, jota en ole aiemmin tehnyt, mutta syönyt useastikin..

 Tiramisu. Tirami su. Nosta minut ylös. Espresso piristää mukavasti ja tilkka likööriä antaa makua sekä laittaa posket punoittamaan. En siis ole koskaan ennen tehnyt tiramisua, mutta tiesin, että valmistus on aika helppoa. Varmuuden vuoksi käytin kaikkitietävää Googlea apuna, lähinnä tarkistaakseni, että kaikki tarvittava on käsillä ja ettei kesken kaiken tarvitse lähteä kauppaan.

 Tiramisu Temelin tapaan:

1 pkt savoiardi -keksejä
3,5 dl espressoa
5 cl Licor 43 -likööriä
500g mascarponea
5 kananmunaa
1 dl hienoa sokeria
Kaakaojauhetta

Tee espresso ja nosta jäähtymään. Sekoita kahvin sekaan likööti.

Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää keltuaisten joukkoon sokeri ja vaahdota. Lisää keltuaisvaahtoon mascarpone ja sekoita varovasti tasaiseksi. Kääntele valkuaisvaahto joukkoon. Kasta savoirdi-keksiä kahvissa ja laita vuoan pohjalle. Jatka kunnes vuoan pohja peittyy. Lusikoi noin 1/3 täytteestä keksien päälle. Toista kunnes vuoka on täynnä. Pidä kuitenkin huolta, että päällimmäiseksi tulee kerros täytettä. Siivilöi pinnalle kaakaojauhetta.. Laita vuoan päälle tuorekelmua ja nosta kylmään 3h - yön yli. Juuri ennen tarjoilua siivilöi pinnalle toinen kerros kaakaojauhetta.

Valmis Tiramisu

 Tiramisussahan on perinteisesti käytetty marsala-viiniä tai jotain italialaista likööriä, mutta koska kaapissa oli vielä tilkka Licor 43a päätin käyttää sitä. Amaretto toimii tässä varsin mainiosti.

 Näin tässä jaksossa, yritän loman aikana päivittää blogia hieman tiiviimpää tahtiin. Eri asia sitten on onnistuuko..

-Teemu

Mansikka - halloumi -salaatti

Juhannus juhlittu ja paluu arkeen on tosiasia ainakin mulle, lomaa saan odotella vielä kuukauden päivät. Ei se mitään, kesästä voi ja saa silti nauttia.

 Kesällä tulee monesti herkuteltua tuhdeilla grilliruoilla, joten pieni keventäminen tekee hyvää silloin tällöin. Tänään tein (ainakin omasta mielestä) hemmetin hyvää salaattia ja päätin jakaa tämän muidenkin iloksi.

 Erilaisia ohjeita mansikka-halloumi -salaatille on varmasti yhtä monta kuin tekijöitäkin, mutta yhteistä näille on paistettu tai grillattu halloumi-juusto ja tuoreet kotimaiset mansikat. Mä tein omani näin.

 Mansikka-halloumi -salaatti Temelin tapaan:
Salaattia oman maun mukaan
Muutama lehti basilikaa
2 miniluumutomaattia
Reilu desi mansikoita
Paketti (200g) halloumia
Punasipulia
Mustapippuria

Leikkaa halloumi viipaleiksi ja grillaa (tai paista pannulla) niihin nätti väri ja rapea pinta.
Revi (ja huuhtele) salaatti ja basilikan lehdet ja aseta ne tarjoiluvadille.
Leikkaa tomaatit 8 lohkoon ja poista siemenet, nakkaa lohkot salaatin päälle.
Leikkaa punasipulista pari ohuen ohutta siivua ja irrota renkaat toisistaan, ripottele ne mukaan salaattiin.
Halkaise tai siivuta mansikat ja asettele edellisten päälle. Rouhaise hieman mustapippuria perään.
Nosta hieman jäähtyneet halloumit vielä salaatin päälle.
Valmis!

Tällaisena paatuneena lihansyöjänä on pakko tunnustaa, että salaatin lisäksi lautaselle päätyi myös baby ribsejä, mutta kyllä tuo toimii ihan yksikseenkin.. Jos tuolle jotain salaatille kastiketta haluaa, niin esimerkiksi vaalea balsamico tai sweet chili -kastike toimii aika hyvin.

 Näin tässä turinassa. Hyvää kesän jatkoa!
-Teemu

Possurulla

 Tein eilen pitkästä aikaa Possurullaa ja Äijäruokaa -blogin Ari kyseli Facebookin puolella ohjetta. Laitanpa suoraan tänne, jos vaikka joku muukin haluaa lukaista.

 Kyseessä on siis muunnelma italialaisesta (?) klassikosta porchettasta. Pitänee tarkistaa tuo alkuperä jossain vaiheessa, mutta sovitaan nyt noin. Toisin kuin alkuperäisessä, mä käytän tässä aina posssun ulkofilettä kyljen sijaan.

 Täytteet tähän voi laittaa omien mieltymysten mukaan, mä olen nyt pari edellistä kertaa käyttänyt pekonia, couscousia, pähkinöitä ja yrttejä. Tarkkoja määriä on hieman hankala antaa, koska teen tuon ns. näppituntumalla.

 Possurulla Temelin tapaan:

Porsaan ulkofile (noin 1kg)

Täyte:

1 paketti pekonia

Noin 2 dl couscousia

Vajaa 1dl pähkinöitä

Reilusti tuoreita yrttejä (timjami, lehtipersilja, basilika)

Suolaa

Pippuria

Loraus rypsiöljyä

Pinnalle:

Pari ruokalusikallista majoneesia

Kypsää couscousia.

Kypsennä couscous reilusti suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Hienonna puolet pekonista ja paista se rapeaksi. Hienonna yrtit ja pähkinät. Kun couscous on jäähtynyt sekoita yrtit, pähkinät ja rapea pekoni sekaan. Lisää hieman pippuria.

Leikkaa ulkofile noin 1cm paksuksi levyksi ja nuiji sitä ohuemmaksi. Haluttu muoto on suorakaiteen mallinen suht tasainen levy, pienet epätasaisuudet ei haittaa kunhan isoja reikiä ei ole.

Kaada lihalevyn päälle pieni loraus rypsiöljyä ja hiero se lihan pintaan suolan ja pippurin kanssa. Lado loput pekonit vieretysten lihalevyn päälle. Ei haittaa jos/kun pekoni ei peitä koko pinta-alaa. Lusikoi couscous-täyte levylle ja kääri rullalle.

Sido rulla kuumassa vedessä liotetulla narulla. Penslaa majoneesilla ja ripottele (täytteestä ylijäänyttä) couscousia pinnalle.

Paista 200°C:ssa uunissa 30 minuuttia. Pudota lämpötila 125°C:een ja jatka kypsennystä vielä tunnin ajam.

 

Uunista pois ottamisen jälkeen anna vetäytyä vartin verran, poista naru ja leikkaa viipaleiksi. Lisukkeeksi riittää salaatti ja pala tuoretta patonkia.

 Näin tällä kertaa, hyvää kesää kaikille!

-Teemu

Makkaraa

 Taashan siinä niin kävi, että turinointitauko pääsi venähtämään aikomaani pidemmäksi. Otetaanpa siis vahinko takaisin..

 Reilu viikon verran olen pyöritellyt ajatusta makkaran teosta mielessäni, joten oli aika käydä toimeen. Kohtalaisen yleisestä harhaluulosta huolimatta makkaran teko on varsin simppeliä puuhaa. Muutaman asian kun pitää mielessä niin hyvä tulee. Ehdottomasti tärkein on, että rasvaa on riittävästi, sillä kuiva makkara ei maistu miltään. Noin 1/3 massan painosta on hyvä lähtökohta. Toinen juttu, joka kannattaa pitää mielessä on pitää raaka-aineet mahdollisimman kylmänä. Lihan ja silavan voi hyvin laittaa pakkaseen reilu tunnin ajaksi ennen kuin niitä käy työstämään, ja valmista massaa kannattaa pitää tovi jääkaapissa ennen suolen täyttämistä.

Kotitekoista makkaraa

 Mä käytin tällä kertaa porsaan kassleria (2kg) ja silavaa (800g). Possumakkaraa siis. Nautaa, riistaa, kanaa tai jopa kalaa voi myös käyttää niin halutessaan. Pääasia on, että rasvaa on riittävästi. Valmistuksen aloitin laittamalla suolen likoamaan ja leikkaamalla lihan ja silavan pienemmiksi paloiksi jauhamista varten. Jauhoin lihat myllyn karkeimman levyn lävitse ennen mausteiden lisäämistä. Lihat voi jauhaa useampaankin kertaan karkeutta pienentäen samalla, mutta mä jauhoin vain kerran, koska halusin valmiiseen makkaraan hieman enemmän rakennetta.

Tärkeimmät raaka-aineet. Lihaa ja silavaa.

Liha ja silava kertaalleen jauhettuna.

 Makkaranhan pitää myös maistua joltain, eli mausteita saa oikeasti käyttää isolla kädellä. Jos arveluttaa, niin laita lisää. Mausteina mulla oli 2 sipulia, 3 valkosipulin kynttä, savupaprikaa, suolaa, pippureita, sinapinsiemeniä ja kuivattua oreganoa sekä tuoreita yrttejä (lehtipersilja, korianteri, timjami). Kuivia mausteita käytin vajaa pari ruokalusikallista per mauste, suolaa enemmän, tuoreita yrttejä suunnilleen kourallinen kutakin hienonnettuna.

Mausteita saa olla reilusti.

 Mausteiden lisäämisen jälkeen yleiskoneeseen taikinakoukku kiinni ja taikinan vaivaamiseen. Tämän vaiheen voi tehdä käsinkin niin halutessaan. Koneen hetken aikaa taikinaa vaivattua lisäsin pari desiä jäämurskaa. Jäiden idea on emulgoida taikina, jolloin rakenne on tasaisempi ja vähemmän rakeinen. Jääkylmä vesi ajaa jäämurskan asian, mikäli jäitä ei ole saatavilla. Haluttu lopputulos on jotain tahmean notkeaa, mutta kuitenkin kiinteää. Vaivaamisen jälkeen nostin taikinakulhon hetkeksi jääkaappiin, jotta maut tasaantuvat hieman. Tässä kohtaa on hyvä paistaa pieni koepala ja maistaa onko mausteita tarpeeksi, koska myöhemmin niiden lisääminen ei enää onnistu.

Valmis makkaramassa.

  Sitten olikin aika täyttää suoli ja saada varsinainen makkara aikaiseksi. Mulla on tuossa Kenwoodin lihamyllyssä makkarasuppilo (makkarasarvi taitaa olla oikea nimitys?), joten käytin sitä. Onnistuu kyllä ilmankin, mutta sitten tulee lisää vaikeusastetta hommaan.. Pujotin siis suolen sarveen ja käynnistin myllyn. Kun suppilon päästä alkoi tulemaan massaa vetäisin suolen päähän solmun. Tästä jatkoin siten, että toisella kädellä painoin massaa torveen ja toisella avustin suolen liikkumista. Tässä kohtaa toinenkin käsipari olisi hyvä olla olemassa..

Lihamyllyyn kiinnitettävä makkaraputki on hyvä apuväline.

 Saatuani massan suolen sisään pyöräytin pitkästä lenkistä pienempiä makkaroita. Suolta täyttäessä kannattaa muuten olla tarkkana, ettei täytä sitä liian täyteen/tiiviisti, koska muuten suoli saattaa revetä pyöritellessä. Pyörittäminen on oikeasti helppoa, ensin nipistetään massaa sormilla siitä kohtaa mistä halutaan makkaran loppuva ja sitten pyöritellään pari kierrosta myötäpäivään. Seuraavan kohdalla muuten samoin, mutta pyöräytys vastapäivään ja niin edelleen. Halutessaanhan makkarat voi myös sitoa elintarvikekelpoisella narulla. Samalla voi katsoa onko näkyviä ilmakuplia, jos niitä löytyy voi ne puhkaista esimerkiksi hammastikulla tai puhtaalla neulalla.

Isosta lenkistä voi pyöriutellä pienempiä makkaroita.

 Kypsennykseen on monia tapoja. Keittäminen on varmaan helpoin. Silloin makkarat nostetaan kevyesti poreilevaan, reilusti suolaiseen veteen ja kun ne nousevat pintaan on makkara kypsää. Keitettyyn makkaraan värin voi sitten ottaa pannulla, grillissä tai uunissa. Paistaminen ja grillaaminen on muutenkin varmasti tutuimmat tavat kypsentää raakamakkaraa, samalla saa nätin ruskistuneen pinnan. Paistaessa tai grillatessa pitää vain muistaa matala lämpö ja maltti, koska muuten suoli saattaa räjähtää. Savustaminen vaatii jo hieman harrastaneisuutta (tai enemmän intoa), eri puulajit tuottaa erilaisen savun ja maun, toisaalta sillä tavalla saa tasaisimman värin pintaan. Mielipidekysymys ja makuasia mikä on paras tapa, jos/kun multa kysytään. Mä laitoin makkarat vakuumiin, kypsensin sous vide (70C/60min) ja grillistä sitten väriä pintaan. Raakamakkaran voi myös pakastaa, meillä ei ainakaan tule kaikkia noita syötyä kerralla, vaan suuri osa odottaa juhannukseen. Sulatuksessa maltti on valttia, eli riittävän ajoissa pakkasesta jääkaappiin rauhassa sulamaan

 Näin tässä jaksossa, katsotaan mitä sitten ensi kerralla.
-Teemu

Grillilihaa ja chimichurria

Kolmisen viikkoa on taas mennyt edellisestä postauksesta yhdessä hujauksessa, joten kaipa se on korkea aika turinoida tauon jälkeen..

 Sous vide -villityksestä en ole vieläkään eroon päässyt, mutta viime aikoina kesäinen keli on painottanut kokkailut grillin äärelle. Siitäpä se ajatus lähti.

Flank Steak.

 Olen ilolla laittanut merkille, että kauppojen lihatiskeille on tullut enemmän grillattavia lihoja fileiden ja paistien lisäksi. Esimerkiksi Tomahawkia, Flat Iron Steakia ja Flanksteakia löytää jo monesta pienemmästäkin marketista. Vielä kun kunnollista Picanhaa saisi paremmin..

Viime aikoina varsinkin Flanksteakia ja Flat Ironia on tullut grillailtua muutamaan otteeseen. Olen mennyt hyvin yksinkertaisella maustamisella, lihan oman maun pitää pääosassa. Lisukkeissa voi kikkailla enemmän..

Flat Iron Steak Temelin tapaan

Noin 1kg Flat Iron Steak
Suolaa
Pippuria

Nosta liha lämpenemään hyvissä ajoin ennen grillaamista. Tunti on varmasti hyvä aika. Kuivaa lihan pinnat huolella ja tarvittaessa poista mahdolliset kalvot. Grillaa lihaa noin 7-10 minuuttia (paksuudesta riippuen) suoralla, kovalla lämmöllä välillä käännellen. Nosta liha laudalle, mausta suolalla ja pippurilla. Peitä foliolla ja anna vetäytyä kymmenisen minuuttia. Leikkaa lihasta ohuita viipaleita ja nauti.


 Ja mitäpä kunnon grilliliha muuta tarviikaan kuin hyvän soosin kaveriksi? Netissä tuli vastaan chimichurri -niminen yrttinen kastike, joskus olen ravintolassa maistanut ja hyvää oli, eli pakkohan se oli itselläkin kokeilla tehdä.

 Helppo Chimichurri

1 ruukku (lehti)persiljaa
2-3 valkosipulin kynttä
1 pieni makea paprika
1 chili (oman maun mukaan)
0,5 - 1 dl oliiviöljyä
0,5 dl punaviinietikkaa
Suolaa
Pippuria

Poista paprikasta ja chilistä siemenet ja leikkaa mahdollisimman pieneksi kuutioksi. Hienonna persilja ja valkosipuli ja lisää edellisten sekaan. Kaada pumaviinietikka ja 0,5, dl oliiviöljyä mukaan ja sekoita kunnolla. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarvittaessa lisää oliiviöljyä, lopputuleman pitäisi olla aika löysän oloinen kastike. Toimii grillatun lihan ja rasvaisen kalan kanssa.

Flat Iron Steak Chimichurrilla ja paistetuilla kasviksilla.

Nopea kasvislisäke grilliherkuille
200g (varhais)kaalia
2 porkkanaa
3-5 parsaa
Suolaa
Pippuria

Leikkaa parsasta kuivat tyvet pois ja leikkaa varret parin sentin pätkiksi. Laita parsat kattilaan kylmään veteen. Kattila hellalle ja kun vesi alkaa kiehumaan ota parsat talteen. Kuori porkkanat ja höylää ohuiksi lastuiksi. Hienonna kaali. Kuumenna pannu (tai parila)  ja lisää nokare voita. Kun voi sulaa lisää kaali ja anna pehmetä hieman. Lisää porkkanalastut. Kun kaali ja porkkana ovat lähes kypsiä lisää parsa. Mausta suolalla ja pippurilla.

 Näin tällä kertaa, toivottavasti seuraavaa Turinaa saan nopeammin kirjoitettua.

-Teemu

Flank Steak

 Hyvää, yksinkertaista ja helppoa. Mun ruoanlaittofilosofia on tainnut tulla jo selväksi. Noh, näillä määreillä mentiin taas tänäkin sunnuntai-iltana kun tein Flank Steakia.

Flank Steak ja parsaa.

 Lihan pintaan suola, pippuri ja timjamia ennen vakumointia ja sous vide -kylpyä. 54°C ja parisen tuntia. Lisukkeeksi parsaa ja yrttisiä lohkoperunoita. Kastikkeen virkaa toimitti maustevoi.

 Maustevoi:
200 g voita
Tuoreita yrttejä (esim. timjami, persilja)
Savupaprikajauhetta
Suolaa ja pippuria myllystä
(Balsamicoa)
(Sipulijauhetta)

 Voi pieniksi kuutioiksi kulhoon pehmenemään, yrtit erittäin hienoksi silpuksi ja voin sekaan. Muut mausteet perään ja kaikki sekaisin. Pehmeä maustevoi seuraavaksi tuorekelmun sisään, muotoillaan timmi pötkö ja nostetaan pakastimeen kovettumaan.

Maustevoi alkutekijöissään.

 Yrttiset lohkoperunat uunissa:
1 kg (kiinteitä) perunoita
Reilusti tuoreita yrttejä (esim. timjami, basilika, rosmariini)
Suolaa ja pippuria myllystä
0,5 dl rypsiöljyä
(Savupaprikajauhetta)
(Tilkka Sweet Chili -kastiketta)

 Sekoitetaan silputut yrtit ja mausteet öljyyn reilun kokoisessa kulhossa. Pestään perunat hyvin ja lohkotaan 4-8 lohkoon koosta riippuen. Uuni lämpiämään 200°C. Sekoitetaan mausteöljy ja perunat ja annetaan maustua uunin lämpiämisen ajan. Perunat uunipellille tai laakeaan uunivuokaan ja paistetaan vajaa tunti, välillä käännellen.

 Sous vide -kypsennyksen jälkeen otin flankin pois vakuumista, kuivasin pinnat talouspaperilla ja ruskistin pinnat uunin grillivastuksilla. Liha pois uunista ja leikkuulaudalle vetäytymään parsan valmistamisen ajaksi. Parsan maustoin suolalla, pippurilla ja parmesanilla ennen kuin oli niiden vuoro mennä uuniin (200°C, grillivastukset pois päältä) kymmeneksi minuutiksi.

Flank Steakia, parsaa ja yrttisiä lohkoperunoita.

 Näin tällä kertaa. Instagramia (temeli78) päivitän muuten useamman kerran viikossa, halutessaan sieltä voi seurata lisää.

-Teemu

Ankanrintaa sous vide

 Pikkasen parempaa arkiruokaa teki mieli ja pakastimessa oli ankanrintaa. Siitä se ajatus sitten lähti. Olen joskus aiemmin valmistanut ankanrintaa "perinteisillä menetelmillä", mutta lopputulos (kypsyys) on ollut enemmän tai vähemmän arpapeliä, joten netti auki ja hakusanoiksi "duck breast sous vide". Kyllähän noita vinkkejä löytyi aika lailla, eli sovelsin suunnilleen keskiarvolla.

Illallinen kahdelle. Parsaa, ankanrintaa ja paistettuja perunoita.

Eihän tää heti maanantaina tapahtunut, vaan vaati tosiaan pientä suunnitelmallisuutta, ihan vain jo sulatuksenkin vuoksi. Keskiviikkona pääsin vihdoin puuhaan. Laitoin siis sirkulaattorin lämmittämään ankan kylpyvettä 57,2 asteeseen ja viillotin nahkapuolen. Seuraavaksi maustoin lihan kunnolla ennen vakumointia. Nahkapuolelle hieroin reilusti suolaa ja lihapuolelle suolaa, mustapippuria ja pari timjamin oksaa.

Nahkapuolelle tein viillot vinoneliön muotoon.

Valmiina parin tunnin kylpyyn.

 Maustamisen ja vakumoinnin jälkeen oli aika laittaa ankka uimaan. Kaksi tuntia oli lähes jokaisessa lukemassani ohjeessa aikana, joten menin sillä.Tässä vaiheessa muki mokkaa ennen kuin aloin preppaamaan illallisen lisukkeita.

Parsan valmistin uunissa.

 Lisäkkeiksi valmistin parsaa ja paistettuja perunoita. Aloitin perunoiden kuorimisella ja kuutioimisella. Esikeitin perunakuutioita pari minuuttia - ihan vain ruoan valmistumisen nopeuttamiseksi - ja nostin ne sitten sivuun odottamaan paistoa. Koska Taikasauva oli jo käytössä päätin valmistaa parsan uunissa. Suurin piirtein toiseksi helpoin tapa eli parsat pellille, päälle hieman suolaa, mustapippuria ja raastettua parmesania. 180 astetta ja kymmenen minuuttia. Helppoa kuin heinän teko.

Ankanrinta sai levätä ruskistamisen jälkeen kymmenisen minuuttia.

 Sirkulaattorin ajastimen piipattua otin ankanrinnan kylvystä, pussi auki ja pinnat kuivaksi. Seuraavaksi ankan viimeistelyyn. Laitoin siis ankanrinnan kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin ja vasta sitten nostin hellasta lämmöt. En käyttänyt ollenkaan paistorasvaa tai -öljyä, koska ankanrinnasta sulaa rasvaa vähintäänkin riittävästi. Nahkapuolen rapeuduttua käänsin rintapalan ja ruskistin liha puolelle kauniin värin ennen kuin nostin leikkuulaudalle vetäytymään. Parsat uuniin ja perunoita paistamaan. Paistoin perunat ankanrasvassa kullankeltaisiksi ja rapeiksi, samalla sain niihin mukavasti lisää herkullista makua. Parsat pois uunista, ankanrinnan viipalointi, nopea pöydän kattaminen ja Syömään!

Syömään!

Näin tällä kertaa, saapa nähdä mitä on ensi kerralla tarjolla..
-Teemu

Jäätelö on hyvää kun yksin syö

 Joku aika sitten kaupasta tarttui heräteostoksena mukaan kondensoitua maitoa. Koska kinuski oli suunnilleen ainoa mihin tiesin voivani käyttää sitä, päätyivät tölkit kaapin hyllylle odottamaan parempaa hetkeä. Sunnuntaina aloin sitten miettimään mihin muuhun voisin käyttää nuo. Muita käyttötapoja ei heti tullut mieleen, joten otin ystävämme Googlen avuksi. Pienellä etsinnällä löytyi jäätelön ohje, sellainen johon ei tarvitse jäätelökonetta.

Kotijäätelön voi maustaa miten vain.

 Hyvä homma, sillä kyseistä kapistusta en omista ja jäätelön teko kuitenkin kiehtoo. Aiemmin näkemissäni jäätelöohjeissa on pitänyt sekoittaa massaa tasaisin väliajoin ja valmistusprosessi on ollut muutenkin vaivalloisen oloista, mutta ei tässä. Pääraaka-aineitakin tarvitaan vain kaksi ja lisäksi tulee makua antavat aineet. Ensimmäinen itse tekemäni jäätelö siis työn alle..

Raaka - aineita ei ole liian montaa.

 Helppo kotijäätelö:
1 tölkki (397g) kondensoitua maitoa
4 dl kuohukermaa
Haluamasi makuaine (esim kimuskikastike, marjat, hedelmät, suklaa)

1. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi.
2. Lisää vaahtoon komdensoitu maito ja valitsemasi makuaine. Sekoita tasaiseksi.
3. Kaada kannelliseen astiaan ja pakasta vähintään 6 tuntia.
4. Nauti.

Vaahdotetun kerman joukkoon sekoitetaan kondensoitu maito ja makuaineet.

 Massan tekemiseen menee aikaa viitisen minuuttia ja ainoastaan mielikuvitus on rajana makujen suhteen. Sitruuna kuulemma toimii hyvin, samoin basilika. Tää on sen verran helppoa ja nopeaa tehdä, että jäätelön yliannostus voi olla vaarana..

Kinuski - jäätelö menossa pakkaseen.

Pätkis - jäätelö menossa pakkaseen

 Mä tein kaksi eri makuista. Ensimmäisen maustoin kinuskikastikkeella ja toiseen laitoin rouhittua Pätkis -suklaata. Kinuski-versiosta tuli sileämpi ja huomattavasti makeampi. Pätkis-jäätelössä oli enemmän sattumia mukana antamassa enemmän suutuntumaa, eikä siitäkään makeutta puutu.

Lähes täydellinen pallo kinuski - jäätelöä.

Pätkis - jäätelössä oli enemmän sattumia.

 Oliko vaivan arvoista? Mun mielestä kyllä. Kaupasta saa jäätelöä halvimmillaan eurolla per litra (itse tehdyn kustannukset vähintään neljä rahaa + makuaineet), mutta makua kotijäätelössä on ihan eri tavalla. Eikä - ainakaan meillä - jäätelöä syödä joka viikko, joten aivan taatusti teen toistekin.

 Näihin kuviin ja tunnelmiin,
 -Teemu

Insalata Caprese

 Yksinkertainen on kaunista. Ja monesti hyvää. Esimerkiksi Insalata Caprese eli caprilainen salaatti. Kuullostaako tutulle? Tomaatti-mozzarella -salaattia siis.

 En edes muista koska viimeksi olisin tätä tehnyt, joten pakkohan se oli tehdä kun tuli mieleen. Fingerpori-vitsi oli sitten tahaton..

Insalata Caprese.

 Raaka-aineita tarvitaan vain muutama ja valmistamiseenkaan ei mene paria minuuttia enempää aikaa. Hyvää, helppoa ja nopeaa siis. Leikataan tomaatit ja mozzarella ohuiksi viipaiksi ja ladotaan vuorotellen lautaselle. Basilikan lehtiä koristeeksi ja maustetaan oliiviöljyllä, parilla rouhaisulla mustapippuria ja suolalla.

 Toimii  esimerkiksi illallisella alkusalaattina, tai pala tuoretta ciabattaa kylkeen ja lounas on valmis. Kannattaa kokeilla!

-Teemu

Picanhaa

 Alkuun pieni pohjustus picanhasta. Kyseessä on kolmion mallinen lihas, joka sijaitsee ulkopaistin ja ulkofileen välissä/päällä ja johon oleellisesti kuuluu reilu rasvakerros. Erittäin pehmeää ja mureaa lihaa. Varsinkin Brasiliassa picanha on todella suosittu liha grillaukseen, muuallakin maailmassa kyseinen leikkaus on viime vuosina yleistynyt huimasti. Perinteisiä valmistustapoja picanhalle on pari kappaletta, yksi helpoimpia on grillata liha kokonaisena ja sitten leikata ohuiksi viipaleiksi. Tai sitten picanhan voi leikata pihveiksi ennen grillaamista. Ymmärtääkseni brasilialaisilla on myös kolmas tapa, jossa pihvit varrastetaan makurasva ulospäin siten, että ylhäältä päin katsottuna liha näyttää c-kirjaimelta ja kypsennetystä lihasta vuollaan sitten sopivia paloja lautaselle.

 Parisen viikkoa sitten kaupassa nähdessäni kohtuullisen kokoisen palan kohtuulliseen hintaan kotimaista picanhaa ei kauaa tarvinnut miettiä ostanko vai en. Lihan laitoin kotona heti pakastimeen odottamaan sopivaa hetkeä. Itse asiassa ostan aika useasti lihaa kerralla enemmän ja pakastan tulevaisuutta silmällä pitäen.

 Keskiviikkona päätin sitten ottaa paketin pakkasesta jääkaappiin sulamaan viikonloppua varten. Koska en ole vielä avannut grillikautta päätin kypsentää lihan sous vide -menetelmällä mediumiksi ja paistaa sitten vain pintoihin hyvän värin kuumalla pannulla. Enää pitää vain päättää leikkaanko picanhan pihveiksi vai vedänkö kokonaisena.

 Perjantai-iltana liha oli sulanut, joten oli aika tehdä valmistelut vakuumiin pakkaamista varten. Poistin pakkauksen ja tyrmistyin nähdessäni lihan toisenkin puolen. Missä on makurasva?? Olin olettanut, että rasva on lihan toisella puolella, mustaa muovia vasten, koska paketin etupuolella sitä ei näkynyt. Ei näin. Kännykkäkamera esiin, pari kuvaa ja Atrialle palautetta.. Tuohon makurasvan puuttumiseen olen törmännyt kerran aiemminkin yhdessä Facebookin nautiskeluryhmässä, joten en sitten tiedä onko kyseessä yksittäistapaukset vai Atrian linja. Picanhan kanssa tuolla rasvattomuudella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.

Missä on makurasva?

Ihan heti tätä ei picanhaksi tunnista.

 No pihvejä tästä surullisen näköisestä lihanpalasta en leikkaa vaan kypsennän sen kokonaisena. Tulipa tuokin "ongelma" ratkaistua. Sen verran kuitenkin ajattelin kunnioittaa picanhan eteläamerikkalaista alkuperää, että maustan lihan sikäläiseen tyyliin ainoastan suolalla.

Picanha ei tarvitse suolan lisäksi muita mausteita.

 Hierottuani reilusti suolaa lihan pintaan ja vakumoituani sen, nostin nyytin jääkaappiin yöksi.

 Lauantaiaamuna herään hieman tukkoisena, nyt se flunssa sitten taitaa tulla vaikka ei olisikaan väliksi. Aamukahvin juotuni  laitoin sirkulaattorin lämmittämään vettä. 55,5°C ja neljä tuntia on varmasti hyvät koordinaatit. Picanha kylpyyn ja aika jatkaa päivän muita askareita. Pitäisi varmaan lääkitäkin itseäni, ensi viikolla pitäisi olla täydessä iskussa..

Näillä asetuksilla mennään.

 Ajastimen lähestyessä viimeisen tunnin alkua aloin valmistelemaan lisukkeita. Tällä kertaa mentiin keitetyillä perunoilla ja parsalla. Sirkulaattorin piipattua otin lihan kylvystä, kuivasin pinnat ja nopeasti ruskistin väriä pintaan kuumalla pannulla. Ruskistamisen aloitin kuivalla pannulla, jolle lisäsin hetken kuluttua timjamia ja voita, jolla valelin lihan pinnat ennen kuin nostin folion sisään vetäytymään. Kastikkeen keitin vakuumipussiin kerääntyneestä "paistonesteestä", johon lisäsin pippurit, tilkan brandya ja lorauksen kermaa.

Ruskistamisen yhteydessä valelin lihan pinnalle timjami-voita.

Toviksi folion sisään vetäytymään..

Pippurikastike,peruna ja parsa teki seuraa picanhalle.

 Olihan tuo liha ihan hyvää - mehukasta ja mureaa - mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että ei sillä hirveästi ollut tekemistä oikean picanhan kanssa. Laitoin Atrialle viestiä parin kuvan kera ja odottelen nyt heidän vastausta. Kunhan keväämmällä saan oman grillikauteni korkattua aion hankkia kunnollista picanhaa ja valmistaa sitä perinteisemmillä tavoilla. Siitä turinaa sitten kun se on ajankohtaista.

-Teemu

Porsaan kieltä

 Alkuun varoituksen sananen: Tämän kertainen Turina tulee olemaan sellainen, mikä aivan taatusti jakaa mielipiteitä pääraaka-aineen vuoksi. Toiset rakastaa ja toiset inhoaa yli kaiken. Meidän huushollissakin on tasan kaksi mielipidettä..

 Eli eilen oli siis työn alla porsaan kieliä. Heräteostos perjantailta. Mun mielestä suunnilleen pehmeintä ja mureinta lihaa mitä löytyy. En ole kuitenkaan -sattuneesta syystä- muutamaan vuoteen kieltä valmistanut. Aika helppoa puuhaa, vaikka viekin jonkin verran aikaa.

Liemen mausteet

  Aloitin kielten keittämisen valmistelemalla liemen makuaineet. Pari porkkanaa ja sipuli kuoritaan ja lohkotaan. Lisäksi tarvitaan pippureita (mä käytin musta- ja viherpippuria), pari laakerinlehteä, oksa rosmariinia ja suolaa.

Porsaan kielet paketissaan.

 Seuraavaksi otin kielet pois paketista ja huuhtelin ne kylmällä vedellä ennen kuin laitoin ne kattilaan. Vettä laskin kielten päälle reilusti, joissain ohjeissa sanotaan, että sen verran riittää, että kielet peittyvät. Kattila hellalle ja kiehumaan.

Tästä se keittäminen alkaa.

 Veden alettua kiehumaan laskin lämpöä sen verran, että vesi kevyesti poreilee. Hetken keittämisen jälkeen pinnalle alkoi muodostua vaahtoa, jonka kuorin pois reikäkauhalla. Kun vaahdon muodostus loppui lisäsin liemeen valmiiksi misatut mausteet ja kasvikset.

Keittämisen alussa syntyvä vaahto kuoritaan pois.

Vaahdon kuorimisen jälkeen lisätään kasvikset ja mausteet.

 Annoin kielten kypsyä poreilevassa vedessä pari tuntia. Välillä tarkistin vain, että lientä on riittävästi. Kielten kypsyyttä kokeilin pari kertaa haarukalla. Kielten kypsyttyä nostin ne leikkuulaudalle jäähtymään hetkeksi. Tässä välissä siivilöin keitinliemen ja nostin sen sivuun odottamaan.

Nahka irtoaa helposti kypsästä kielestä.

 Hieman jäähtyneisiin kieliin tein pintaan viillon nahan poistamista helpottamaan. Viimeistään tässä vaiheessa selviää onko kieli kypsää vai ei, sillä kypsästä kielestä nahka irtoaa todella helposti vetämällä. Nyljetyt kielet nostin takaisin liemeen jäähtymään loppuun saakka, samalla ne imevät itseensä hieman lisää makua.

 Miten kieltä sitten syödään? Mä leikkasin nämä ohuiksi viipaleiksi ja syön leivän päällä leikkeleinä. Paistettuna toimii myös hemmetin hyvin, silloin voi keitinliemestä valmistaa kastikkeen kaveriksi, liemi tarvitsee vain pienen suurustamisen ja ehkä tilkan kermaa.
 -Teemu

Tomaattikeittoa

 Joihinkin ruokiin vain tulee silloin tällöin himo. Mulla yks sellainen on Tomaattikeitto. Variaatioitahan tästä on varmaan yhtä monta kuin keittäjääkin, minäkään en ole varmaan koskaan tehnyt kahta kertaa täsmälleen samalla tavalla.

Näistä syntyy tTomaattikeitto.

 Perusainekset lähes kaikissa lukemissani ohjeissa on suunnilleen samat. Eli tomaatteja, sipulia, valkosipulia ja basilikaa. Näillä pääsee jo pitkälle.  Mä muuten suosin tölkkitomaatteja, varsinkin näin talvella niissä on vain niin paljon enemmän makua kuin tuoreissa. Jotkut lisää myös vuohenjuustoa tai tilkan kermaa valmiiseen keittoon, mutta mä en ole koskaan nähnyt tarvetta noille.

 Keiton valmistuksen aloitin pilkkomalla yhden ison sipulin kohtalaisen isoiksi kuutioiksi, seuraavaksi hienonsin kaksi valkosipulin kynttä ja noin puoli punttia basilikaa (varret ja lehdet erikseen). Nyt on suunnilleen kaikki misat valmiina eli päästään itse asiaan.

 Kattilan pohjalle reilusti öljyä lämpenemään. Itse käytin oliiviöljyä, mutta muutkin käy. Öljyn kuumennuttua lisäsin hieman savupaprikajauhetta ja pilkotut sipulit. Muutaman minuutin kuullotus ja valkosipuli sekä basilikan varret mukaan. Sipulien pehmettyä lisäsin kaksi tölkkiä tomaattimurskaa, hieman suolaa, mustapippuria ja sokeria. Pieni sekoitus ja odottelemaan että neste kiehahtaa. Seuraavaksi reilulla ranteella loraus balsamicoa, hellasta lämpö matalalle ja hautumaan.

Balsamico antaa makua keittoon.

 Muutaman tovin Tomaattikeittoa hauduteltua tarkistin maun ja lisäsin hienonnetut basilikan lehdet. Koska soppa oli aika paksun oloista jo tässä vaiheessa lisäsin myös pari desiä vettä.

Basilikasta kannattaa käyttää myös varret Tomaattikeittoon.

 Reilun varttitunnin hauduttamisen jälkeen taas tarkastamaan makua, oikein maukasta. Mun mielestä Tomaattikeiton kuuluu olla soseutettua, sellaista kuohkean pehmeää, joten sauvasekoitin esiin ja poraamaan.

Kohta syödään..

 Rouvakin tuli sopivasti töistä kotiin samaan aikaan kun sain keiton valmiiksi, joten päästiin heti syömään. Aikaa Tomaattikeiton tekemiseen meni ehkä puolisen tuntia, nopeamminkin tämän tekee, mutta silloin maku ei ole mun mielestä ihan yhtä täyteläinen. Toki mitä pidempään jaksaa haudutella, niin sitä parempaa saa..

Täyteläinen Tomaattikeitto valmistuu reilussa puolessa tunnissa.

 Keittoa jäi jonkin verran yli, joten seuraavan päivän ruokaa ei tarvitse hirveästi miettiä. Tomaattikeitosta tulee hyvä pastakastikkeen pohja.

Näin tämä turina, katsotaan mitä ensi jaksoon keksin.

 -Teemu

Appelsiinikanaa sous vide

 Nyt on suunnilleen kuukauden ajan tullut kikkailtua ja kokkailtua Taikasauvan kanssa, useampi tunti YouTube -videoita katseltu ja yrityksen ja erehdyksen kautta menty. Ihan kaikkeahan sirkulaattorilla ei ole järkevää valmistaa, mutta varsinkin liha ja kasvikset (varsinkin porkkana) ovat olleet liki täydellisiä. Tänään ajattelin kuitenkin valmistaa Appelsiinikanaa, lähinnä siksi, että kaikki raaka-aineet olivat valmiiksi kaapissa eikä tarvinnut lähteä kauppaan..

Appelsiinikanaa ja lohkoperunoita.

 Mä käytin tässä kanan fileeleikkeitä, mutta nahallinen rintaleike käy ihan yhtä hyvin. Ihan ensimmäiseksi raastoin yhden appelsiininn kuoren ja leikkasin sen jälkeen kuoritun hedelmän siivuiksi. Seuraavaksi taputtelin kanojen pinnat kuivaksi, jonka jälkeen maustoin ne reilulla suolalla ja viispippurilla molemmin puolin. Päälle vielä appelsiiniviipaleet ja kuoriraaste sekä basilikaa ennen kuin nostin kanan fileet vakumointipussiin. Pussista ilma pois ja jääkaappiin odottamaan kylpyveden lämpeämistä.

Valmiina kylpyyn.

Molemmat puolet kanan fileistä sai oman osansa mausteista.

  Pienen googlettelun jälkeen päädyin asettamaan lämpötilan 65 asteeseen, vaikka matalampikin lämpötila sopisi. Hakusessa mulla oli pehmeä ja mehukas, mutta ei kuitenkaan käsiin hajoava kana. Kylpyaika oli toinen asia mitä pohdin jonkin aikaa, 1,5 tuntia on joka tapauksessa minimi ihan pastöroinnin vuoksi. Toisaalta pidempi kypsennys mureuttaa lihaa enemmän.. Koska illalla on sovittuja menoja päädyin vajaaseen kolmeen tuntiin. Parin minuutin kylvyn jälkeen huomasin, että vakuumipussi tahtoo nousta veden pinnalle, eli jotain kaasua (todennäköisesti appelsiinista) muodostuu kypsymisen alkaessa. Tämän ratkaisin laittamalla lihanuijan paketin päälle.

Reilu parin tunnin kylpyhetki edessä.

Lihanuijan avulla pidin paketin veden alla kypsennyksen ajan.

 Sirkulaattorin ajastimen piipattua oli aika ottaa kanat pois kylvystä. Kellon käydessä olin misannut kastikkeen ainekset valmiiksi ja laittanut lohkoperunat uuniin. Eli viimeistelyä vaille valmista. Otin siis kanat pois pussista ja siivilöin pussiin kertyneen nesteen appelsiinimehun joukkoon, siinä olisi kastikkeen neste. Taputtelin fileistä liian kosteuden pinnasta ja samalla poistin appelsiiniviipaleet ja basilikan lehdet. Pannu hellalle kuumenemaan ja öljyn ja voin seoksessa paistoin nopeasti väriä pintaan. Suunnilleen 30 - 45 sekuntia per puoli. Ruskistetut fileet tarjoiluvuokaan folion alle ja soosin tekoon.

Hetki kylvyn jälkeen.

 Kastikkeen teon aloitin sipulin kuullottamisella, jonka soukkoon lisäsin raastetun appelsiinin kuoren, valkosipulia, hienonnettua timjamia, tilkan valkoviinietikkaa ja mustapippuria. Perään vielä appelsiinimehu, jossa oli paistoliemi mukana. Muutaman minuutin kiehautus ja valmista oli.

Kastike kiehumassa kasaan.

 Periaatteessa kastikkeen olisin voinut siivilöidä ennen kuin kaadoin sen kananfileiden päälle, mutta sitä en nyt käynyt tekemään.

Kohta syödään..

 Aikaa kokkailuun meni noin kolme ja puoli tuntia, josta aktiivista puuhastelua oli maksimissaan puolisen tuntia. Kanassa oli todella intensiivinen appelsiinin tuoksu ja maku ja rakenne oli just sitä mitä hain, eli mehukas, pehmeä ja murea. Lohkoperunat ei muuten ollut paras vaihtoehto lisukkeeksi, paistettu riisi varmaan toimisi paremmin.

 Näin tällä kertaa,

 -Teemu