Gin & Tonic -hyytelö

 Kaikkea sitä laiska mieli keksiikin. Tuo lause pätee viimeisimpään kokeiluuni..

 Pari - kolme viikkoa sitten (vähintään) puoliksi leikillään tuli erään kaverin kanssa puheeksi kokeilla tehdä Jaloviinasta hyytelöshotteja. Unohdin asian suurin piirtein saman tien, kunnes se jostain tuli taas mieleen illan hämärtyessä.

 Koska ainoa kotona oleva pullo Jaloviinaa on ns "keittiöalkoholia" ja valtion monopoliliike jo suljettu aloin jatkokehittelemään ideaa. Hyllystä löytyi vielä Kyrön Napue giniä ja kaapin perukoilla oli 2dl pullo Fever Treen tonicia. Nopealla vilkaisulla pakkasesta löytyi karpaloitakin. Siitä se ajatus sitten lähti..

Kyrö Distillery Companyn Napue Gin sekä Fever Tree Tonic Water.

 Ensimmäiseksi laitoin paketillisen liivatelehtiä (10kpl) likoamaan ja vuorasin pienen kulhon tuorekelmulla. Tämän jälkeen mittasin kulhoon 1dl giniä ja puoli pulloa tonicia. Lopun tonicin kuumensin kattilassa lähes kiehuvaksi ja sulatin liivatelehdet siihen. Pieni jäähdytys ja sitten sekoitin seoksen GTn joukkoon. Seuraavaksi siirsin kulhon jääkaappiin.

Gin & Tonic valmiina hyytymään.

 Noin tunnin kuluttua kaadoin sekaan reilut puoli desiä karpaloita. Rosmariinin lisäämistäkin harkitsin, mutta luovuin ajatuksesta nopeasti. Tämä versio NapueTonicista syödään eikä juoda! Varovainen sekoitus ja kulho takaisin kylmään.

 Reilua tuntia myöhemmin katsoin kuinka hyvin Gin & Tonic on hyytynyt ja yllätyin positiivisesti. Sehän oli jo täysin hyytynyttä. Kumosin hyytelön lautaselle ja leikkasin pienen viipalen maistiaiseksi. Kyllä, ihan NapueTonicin makuinen. Liivatteesta ei ollut irronnut mitään ylimääräistä, vaan maku oli oikein raikas ja pirteä. Hyytelö ilmatiiviiseen rasiaan ja takaisin jääkaappiin odottamaan perjantai-iltaa. Ennen tarjoilua pitää vain enää leikata tutiseva drinkki sopivan pieniksi annospaloiksi.

NapueTonic - hyytelö.

 Lopuksi varoituksen sananen. Hyytelöshotit on varmasti monien bileiden hittituote, mutta samalla niihin sisältyy kaikki katastrofin elementit. Ravintola-annoksina tuota hyytelöä tuli reilut kaksi drinkkiä, mutta määrä hämää. Varsinkin jos niiden kanssa juo myös muita alkoholipitoisia juomia. Liivatteen sitoma alkoholi kun ei heti liukene elimistöön vaan siihen menee yllättävän pitkä aika. Eli jos kokeilet niitä, niin tee se varovasti ja pienissä määrissä.

 -Teemu

 PS. Tislaamo tai mikään muu juomateollisuuteen liittyvä taho ei sponsoroi tai tee yhteistyötä tämän turinan kanssa millään tavalla. 

Television kokkiohjelmia

 Juttelin ennen juhannusta parin kanta-asiakkaan kanssa kokkiohjelmista. Muisteltiin mitä kaikkia helmiä on joskus muinoin tullut ennen master tai top chefejä. Aika monta muistettiin: legendaariset Pata Kakkonen ja Teijan Keittiössä tuli ensimmäisinä mieleen Jamie Oliverin Alastomasta Kokista puhumattakaan.

 Jäin kuitenkin miettimään ja muistelemaan mitkä on mulle jäänyt parhaiten mieleen. Ensimmäisenä tuli mieleen toki Jaakko Kolmosen vetämä Pata Kakkonen. Tätä ei varmaan kukaan voi olla muistamatta. Okei, itse en oikeasti paljoakaan muista ohjelmasta silloin kun se on ensimmäisen kerran tullut televisiosta, mutta onneksi Ylen Teemalta tulee kiitettävän usein vanhoja jaksoja uusintana. Myös niitä ohjelmia joissa Veijo Vanamo on mukana. Perinneruokaa prkl..! 😉

 Kokkisota oli vajaat pari kymmentä vuotta sitten kova juttu, vaikka se olikin enemmän viihdeohjelma. Joitain hauskoja juttuja sieltä on jäänyt mieleen, esimerkiksi jossain jaksossa ollut julkkisvieraan tuoma strutsinmuna, joka olikin mädäntynyt. Uudelleen lämmittelyä katsoin keväällä yhteensä ehkä 15 minuuttia. Aika aikaansa kutakin ja niin edelleen..

 Ylellä tuli joskus vuosituhannen vaihteen jälkeen ruotsalainen Tinan Keittiössä. Se teki muhun silloin vaikutuksen. Siinä oli jotenkin uusi tatsi tehdä ruokaohjelmaa. Tai siltä se ainakin tuntui silloin. Tina Nordström teki ruokaa ja hetkittäin ruudussa vilahti Tomas Tengbyn vetämiä aiheeseen liittyviä inserttejä. Ohjelman ruoat oli yleensä sellaisia aika tuttuja entuudestaan, mutta jotkut oli sellaisia, että en osasta ollut kuullutkaan aiemmin. Kuitenkin ohjeet oli helppoja, yksinkertaisia ja sellaisia, joita uskalsi kotonakin kokeilla. Pari viikkoa sitten huomasin, että kyseinen ohjelma tulee nyt uusintana Yle Teemalla. Digiboxin tallennustila taitaa käydä vähiin lähitulevaisuudessa..

 Makupalat oli myös sellainen mitä tuli vajaat pari vuosikymmentä sitten seurattua ahkerasti. Oululaisten Janne Pekkalan ja Timo Nykyrin ohjelma oli kivan kotikutoinen. Jos en väärin muista, niin pääpaino taisi olla kotiruoalla vähän Pata Kakkosen henkeen, mutta rennommalla ja humoristisemmalla otteella. Muistan joitain ohjeita katsoneeni lähetyksen jälkeen teksti-tv:stä. Makupalat taitaa olla Tinan Keittiössä ohella isoimmat TV-puolen innoittajat kokkailuharrastukseeni.

 Kokkisodan jälkeen Jyrki Sukula ja kumppanit sai omat ohjelmansa telkkariin ja nekin taisi tulla katsottua suurimmmalta osalta. Päällimmäisenä niistä (ja Jamie Oliverin ohjelmista) on jäänyt mieleen tolkuton oliiviöljyn käyttö. Joskus ohjelmia katsoessa tuntui (ja tuntuu edelleen), että vähintään puolet ruoista oli hukutettu öljyyn. Kyllä mä sen oliiviöljyn käytön ymmärrän, mutta ne määrät oli ihan poskettomia..

 Muutama vuosi sitten Nelosen Sokkokokki oli ihan hauska. Ammattikokki teki malliannoksen keskellä ja sivuilla julkkis-amatöörit yritti samaan aikaan kopioida annoksen kokin selostuksen perusteella, mutta kuitenkaan näkemättä mitä pitäisi tehdä. Yleensä julkkisten tekeleet oli aika kaukana mallisuorituksesta..

 Nykyisellään Master Chefin eri tuotannot on "uusista" kokkiohjelmista melkeinpä ainoat mitä tulee katsottua. Varsinkin Australian Master Chefiin olen onnistunut koukuttamaan itseni aika pahasti. Joitain Jamie Oliverin ohjelmia katson satunnaisesti, mutta mitään "pakko nähdä" -tyyppisiä ne ei ole. Anthony Bourdainilla on myös hauskoja ruoka-aiheisia matkailuohjelmia, joista joskus on yksittäisiä vinkkejä jäänyt mieleen. Ja Netflixistä ja muualta netistä löytyy todella paljon katsottavaa, jos perinteisen television tarjonta ei riitä..

 Kaikkia ei millään pysty muistamaan, eikä se olekaan tarkoitus. Mutta jos jostain ohjelmatyypistä (varsinkin YLEllä) on pakko lähettää uusintoja, niin ruoka-/kokkiohjelmia odotan nostalgian sävyttämällä kaipuulla..

-Teemu

Päivän mittainen visiitti Tallinnaan

 Olimme viime sunnuntaina menossa käymään Sarin tädin luona Pihlajamäessä, kun matkalla tajusin, että olemme molemmat maanantaina vapaalla. Muutama ystävämme oli Tallinnassa sunnuntaina katsomassa ja ihmettelemässä Rammsteinin konserttia ja show'ta. He olivat tulossa takaisin kotiin vasta seuraavana päivänä. Osittain tästä syystä kysyin siis bussissa Sarilta lähtisimmekö maanantaina päiväristeilylle eteläiseen naapuriin. Yllätettäisiin heidät Tallinnassa. Ajatus oli hänestäkin hauska, joten luuri käteen ja netti auki. Pikaisen etsinnän jälkeen Eckerö Linen Finlandia valikoitui matkamme laivaksi. Kyseinen paatti oli siis edullisin ja mahdollisti samalla pisimmän maissa olon. Muutamassa ninuutissa varaus oli tehty ja vahvistus sähköpostissa.

 Maanantaiaamu valkeni sateisena ja harmaana. Herätys kello 5.45.  Auts. Muki mokkaa ja nopeat aamutoimet ennen menoa bussipysäkille Länsisatamaan siirtymistä varten. Periaatteessa joko Elielinaukion tai Kampin bussi kävi meille ennen vaihtoa ratikkaan. 42 Kamppiin tuli ensin pysäkille. Siihen siis. Bussissa katsoin mihin aikaan raitiovaunu 9 olisi Kampintorin pysäkillä.  Vaihtoaikaa oli ruhtinaalliset neljä minuuttia. Onneksi aikaisin aamulla liikennettä oli vähän ja ehdimme ratikkapysäkille hyvissä ajon. Kampissa ehdimme jopa sattumalta moikata työmatkalla olevan kaverimme.

 Länsisatamassa olikin viime käynnin jälkeen järjestelyt muuttuneet Terminaali 2 myötä. Lähtöselvitys kävi pikaisesti uuden terminaalin käyttöön otosta johtuvista pienistä teknisistä vaikeuksista huolimatta. T2 otettiin siis kokonaisuudessaan käyttöön samana aamuna.

 Laivaan päästyämme siirryimme nopeasti keulaosassa olevaan ravintolaan. Siellä nostimme maljat tulevalle päivälle. Lastaamisesta johtuvista syistä (ilmeisesti uuden terminaalin logistiikassa oli vielä toivomisen varaa) Finlandia pääsi matkaa 15 minuuttia aikataulusta myöhässä. Lasit tyhjennettyämme kävimme tutustumassa myymälöiden tarjontaan. Samalla teimme hieman muistiinpanoja ostoksien hintavertailua varten.

 Tovin kauppoja kierreltyämme siirryimme laivan buffet-ravintolaan aamiaiselle. Olin varannut meille klo 9.30 aamiaisen, koska en ollut varma ehtisemmekö aiempaan kattaukseen. Aamiainen laivalla oli hyvä ajatus, koska kotoa lähtö tapahtui kuitenkin aika pian heräämisen jälkeen ja ja heti Tallinnaan saapumisen jälkeen kumpikaan meistä ei halunnut lähteä etsimään ruokapaikkaa. Finlandian aamupalatarjonta oli aika tavanomainen: Leipää, kylmiä leikkeitä, munakokkelia, pekonia yms. Perushuttua siis.

 Aamiaisen jälkeen meni vielä hetki ennen Tallinnaan saapumista.

Tallinnan vanhan kaupungin portti.

 Tallinnassa poistuimme laivasta kohtuullisen nopeasti. Sari oli jo laivalla tutustunut kaupungin tarjontaan. Edellisestä visiitistämme "Etelä-Helsingissä" oli jo liki kaksi vuotta aikaa, joten pikainen päivitys oli paikallaan. Hieman kaupungin ulkopuolelle oli tovi sitten auennut uusi kauppakeskus Ülimiste, jonne otimme taksin heti terminaalista päästyämme. Matka maksoi noin 10 euroa.

 Ülimiste oli positiivinen yllätys minulle. Suurin piirtein Helsingin Itäkeskuksen kokoinen kompleksi, josta löytyi kaikkea mahdollista mitä voi kuvitella tarvitsevansa. Useita vaatekauppoja, kahviloita, erikoisliikkeitä ja iso Rimin tavaratalo saman katon alla. Itse piipahdin eräässä kameratarvikeliikkeessä katsomassa uutta kameralaukkua, vaikkakin jätin sen tällä reissulla ostamatta. Ehkä sitten ensi kerralla.. Sari osti itselleen lenkkikengät Sportland-urheiluliikkeestä. Kävimme myös Terranovassa, josta mukaan tarttui mm. shortsit ja pari paitaa. Rimistä ostimme tuliaisviinit ja - konjakit Sarin vanhemmille. Yleisellä tasolla sanoisin, että hintataso Ülimistessä oli edullisempi kuin laivalla tai Talinnan keskustassa. Toki lähes kaikissa liikkeissä olleet alennusmyynnit hämää hieman tuossa mielikuvassa.

 Ülimistessä meni kolmisen tuntia aikaa. Sieltä otimme taksin Viru-keskukseen, josta suuntasimme kävellen vanhaan kaupunkiin etsimään ruokapaikkaa. Alkuperäinen ajatus oli käydä ystäviemme kehumassa Rataskaevu 16ssa syömässä, mutta päädyimme kuitenkin Raatihuoneen torin kupeessa sijaitsevaan Hopner Steakhouseen. Ravintola sijaitsee legendaarisen Olde Hansan naapurissa.

Steakhouse Hopnerin ruokalistan kansi.

 Sari söi rotukarjan Flanksteakin ja itse valitsin listalta Entrecôtén. Molempien annosten kastikkkeet tulivat samalla lautasella pienissä, mutta vähinkäänkin riittoisissa kipoissa. Kastikkeina oli kermainen pippuri ja klassinen punaviinikastike sekä tulista salsaa ja talon BBQ-soosi. Varsin maukkaat annokset. Hinnaksi muodostui juomien kera noin 50 rahaa. Eli ei välttämättä Tallinnan edullisin lounas, mutta joka pennin arvoinen.

Flanksteak

Entrecôté.

Pienet, mutta riitoisat kastikekipot.

 Ruokailun jälkeen kiertelimme vielä hetken vanhassa kaupungissa ennen satamaan suuntaamista. Siellä tapasimme Rammsteinin keikasta toipuvat ystävämme ennen laivaan siirtymistä. Keikka oli kuulemma ollut loistava spektaakkeli ja järjestelyt toimineet paremmin kuin perjantaina Vantaalla.

 Kilistettyämme laseja laivan lähdettyä matkaan, menimme Sarin kanssa tekemään vielä viimeiset ostokset. Nopean kassien uudelleen pakkaamisen jälkeen palasimme keularavintolaan ystäviemme seuraan. Paluumatka sujuikin sitten vauhdikkaasti kuulumisia vaihtaessa.

Suomi 100 -logo M/S Finlandian savupiipussa.

 Länsisatamassa aika monella ihmisellä oli vaikeuksia hahmottaa mistä raitiovaunut keskustaan lähtivät ja taksitolppakin oli hakusessa. Meillä kävi tuuri ja saimme mittariauton muutamassa hetkessä, koska olin jo aamulla katsonut taksitolpan paikan. Aikamoinen ruuhka oli jo syntynyt sataman ulostuloon, mutta kuski käytti hyvää pelisilmää ja koukkasi Ruoholahteen heti kun mahdoĺlista. Siellä oli paljon väljempää ja pääsimme ruuhkapiikin ohi Mechelininkadulle tuossa tuokiossa. Siitä vielä muutaman minuutin matka ja olimmekin jo kotona. Nopea kassien ja ostosten purku ennen kevyttä iltapalaa ja sitten olikin aika jo käydä unten maille.

 Kaiken kaikkiaan kiva ja hauska päivä Tallinnassa. Sää nyt ei ollut paras mahdollinen, mutta eipä se sade loppujen lopuksi paljoa haitannut. Laivamatkat olisivat varmasti olleet puuduttavampia, jos emme olisi menomatkalla käyneet aamiaisella ja kaverit eivät olisi olleet paluumatkalla seurana. Saapa nähdä koska on seuraava visiitti Etelä - Helsinkiin..

-Teemu

Raparperipiirakkaa ja -juustokakkua

Mulla on tehnyt raparperipiirakkaa mieli jo reilu viikon ajan. Sellainen mieliteko mikä tulee yleensä loppukeväästä tai viimeistään alkukesästä. Aiemmin oon taltuttanut mielihaluni ostamalla kaupasta valmiin piirakan, mutta tänä vuonna ajattelin itse tehdä sitä. Itse tehty on kuitenkin aina itse tehtyä.

 Viime viikolla yritin kaupassa käydessäni löytää raparperia - huonolla menestyksellä. Ne kaupat missä sitä olisi ollut myivät eioota. Onneksi siskoni oli tulossa Helsinkiin maanantaina, joten kysyin josko hän toisi muutaman varren tullessaan. Toihan hän.

 Maanantai-iltana pääsin sitten toteuttamaan mielihaluani. Piirakan ohjetta googletin jonkin aikaa, mutta tulin kuitenkin päätökseen tehdä pohjan äitini mustikkapiirakan ohjeella. Mustikoiden tilalle vain laitoin ohueksi leikkaamaani raparperia.

Raparperipiirakka

 Aika simppeli ohje 100g voita ja 3dl maitoa kiehautetaan ja nostetaan jäähtymään, seuraavaksi 4 kananmunaa ja 6dl sokeria vaahdotetaan. Muna-sokerivaahtoon lisätään vuorotellen 8dl jauhoja, joihin on sekoitettu 3tl leivinjauhetta ja 2tl vaniljasokeria, sekä voi-maitoseosta. Valmis taikina uunipellille ja päälle sokeroidut raparperin palat ennen paistamista 200 asteessa. 20-30 minuuttia myöhemmin piirakka on valmista.

 Koska piirakkatarpeiden yli jäi muutama raparperi päätin tehdä niistä tiistaina juustokakun.

 Sen aloitin keittämällä pilkotut varret sokerin kanssa pehmeäksi.

Raparperit ja sokeri kiehumassa

 Kun raparperipalat olivat pehmenneet soseeksi siivilöin ne pienempään kulhoon jäähtymään. Mehun käytin liivatelehtien sulattamiseen.

Sose jäähtymässä

 Pohjan tein kanelikekseistä, jotka jauhoin tehosekoittimella hienoksi ennen kuin lisäsin sulatettua voita mukaan. Keksimuru-voiseoksen painelin lusikalla irtopohjavuoan pohjalle. Pohjan nostin jääkaappiin kovettumaan täytteen teon ajaksi.

Keksimurupohja

 Juustokakkumassaan laitoin 200g maustamatonta tuorejuustoa, 250g mascarponea, 2dl sokeria, 400g maustamatonta jogurttia, 6 liivatelehteä sekä jäähtyneen raparperihillon. Nämä sekoitin keskenään tasaiseksi ennen kuin kääntelin joukkoon 3dl kermaa vaahdotettuna.

Juustokakkumassa lähes valmiina

Valmis massa pohjan päälle ja hyytymään

Massan valmistuttuani otin pohjan jääkaapista, kaadoin täytteen päälle ja tasoittelin pintaa lastalla. Tämän jälkeen nostin juustokakun jääkaappiin hyytymään seuraavaan päivään saakka.

Pala valmista raparperijuustokakkua

Raperperijuustokakku onnistui paremmin kuin hyvin. Lopputuloksena oli kuohkea ja täyteläinen kakku, joka kuitenkin on mukavan raikas. Tätä teen toistekin kunhan saan raparperia lisää sen verran, että niistä tehtyä sosetta riittää pakkaseenkin saakka.

-Teemu