Kalaviikoista ja Kalakierroksesta

Hupsista sentään, kyyppari heräsi perjantaiaamuna jo ennen yhdeksää. Ei mikään kauhean tavanomainen juttu mulle, yleensä ylösnousemus on vasta lähempänä yhtätoista. Mikäpä siinä, onpahan aikaa juoda aamukahvit rauhassa ja nopeasti naputella uusi blogikirjoitus.

Varmin kevään merkki meillä töissä on teemaviikot, tunnetaan myös nimellä Kalaviikot. Maanantainahan ne alkoi ja kestää vielä reilu pari viikkoa. Aiemmista vuosista poiketen nyt ei ole maateemaa, vaan keskitytään oluttyyleihin. Me saimme Kampelaan IPAt, APAt ja vehnäoluet.

 IPAa ja APAa on reilummin tyrkyllä, heittäsin lonkalta, että runsaat parikymmentä erilaista löytyy hyllystä ja hanasta tällä hetkellä. Vehnäsiä on myös reilut kymmenkunta erilaista. Toi valikoimahan elää kaiken aikaa, osa ei edes ole tullut sisään vielä..

 Ajattelin laittaa tähän pientä vinkkiä mun mielestä mielenkiintoisista kamppeista. Onhan se kuitenkin perjantai, Vappu tulossa ja kaikkee.. Nämä on siis mun mielipiteitä, firma ei sponsoroi tätä kirjoitusta mitenkään.

Pollyanna Lexical Gap IPA. Mun mielestä yks parhaista IPA-oluista tällä hetkellä. Ei mitään turhia kikkailuja, aika tasapainoinen ja petollisen iisisti juotava. 7,3 pinnaa alkoholia sen verran hyvin piilossa, että niitä ei huomaa ennen kuin parin mukin jälkeen.

Pollyanna Lexical Gap

Ska Brewing Modus Mandarina. Aika hedelmäinen jenkkikampe. Humalaa tässä on vähintään tarpeeksi, mutta ei kuitenkaan vedä naamaa ruttuun. Kivaa, makeaa sittushedelmää taustalla. Saman firman Modus Hoperandi on myös nam-nam. Se on vähän perinteisempi jenkki-ipa, humala kutittaa kitalakea enemmän. Molemmat hyviä, jos tykkää. Ja minähän tykkään.

Ska Brewingin  Modus Mandarina ja Modus Hoperandi

 Thornbridge Pianoplayers. American Pale Ale. Ei ylimääräsiä kikkailuja tässäkään. Sitruksista humalaa on, mutta aika paljon helpommin juotava kuin moni muu saman tyylin edustaja. Tyylikkään pelkistetty. Tätä voisin kuvitella juovani kesällä grillatessa. Saman panimon AM:PM sessio-IPA on myös kokeilemisen arvoinen.

Thornbridgen valikoimaa

 Kronenbourg Blanc. Witbier/blanche. Helppo, helpompi, Kronenbourg. Juu, en ole vehnäoluen suurin ystävä, koskaan ollutkaan. Vielä vähemmän belgivehnän ystävä. Blancin nostin tähän siksi, että tää toimii lämpöisenä ja aurinkoisena päivänä jääkylmäksi viilennettynä varsin mainiona janojuomatyyppisenä ratkaisuna. Kevyt ja raikas. Kai tää jonkin salaatin tai merenelävien kanssa toimisi ruokajuomanakin. Mutta joo, kesäolut. Maitokauppavahvuinenkin kaiken lisäksi.

Kronenbourg Blanc

Nøgne India Pale Ale. Ronski norski. Ei se kaikkein helpoin IPA, mutta eipähän tule juotua liian nopeasti. Ihan hyvä juttu, koska tää on ns A-olut. 7,5% alkoholia aika hyvin piilotettu humalan ja maltaan taakse jemmaan. Tää on näistä se todennäköisin naama-ruttuun-olut jos joku. Tasapainoinen. Menee sellaisenaan tai mausteisemman ruoan kanssa. Mun lemppari jo useamman vuoden takaa.

Noi on siis pullossa kaikki. Hanassa on nyt ainakin Ballast Pointin Sculpin IPAa, Krombacher Weizenia ja Vlaamsche Bandiettia sekä Moor Brewingin Claudiaa. Lähiaikoina, eli heti kun saadaan hanoihin tilaa, tuikataan raanaan Twisted Thistle Mangoa Belhavenilta, Thornbridgeltä Mango-Halcyonia ja ja ja.. Mä en oikeesti tiedä paljonko näitä sais etukäteen kertoa.. Jokatapauksessa, muutama oikeesti kova kampe on tulossa hanaan. Yritetään mahdollisimman moni saada noista pyöräytettyä hanojen läpi jo ennen Kalakierrosta, kuitenkin sillain, että sinne teemaviikkojen loppupuolellekin jäisi jotain spessumpaa odottamaan.

 Legendaarinen Kalakierros tai Bussipäivä, ihan miten vaan, on 13. päivä toukokuuta (Äitienpäivä on seuraava päivä). Silloin on perinteisesti ollut Kalaravintoloissa kiirettä ja hulinaa. Mikään ihme sinänsä, Delifox tarjoaa bussikuljetuksen baarista toiseen klo 14-24. Ideana on kiertää kaikki Kalat (Kaunis Kampela - Punavuoren Ahven - Leijuva Lahna - Vastarannan Kiiski - Janoinen Lohi - Hilpeä Hauki) päivän aikana, pitää hauskaa, ehkä juoda pari (alkoholipitoista) virvoitusjuomaa, nauttia maisemista ja elämästä. Joka Kalassa on oma teemansa ja sen mukainen meno ja meininki.

Kuullostaa hauskalta? Sitä se on. Käykää vaikka kokeilemassa.

-Teemu

Tölkkipersekanaa ja Hatsapuria.

Vapaapäivä ja aikaa harrastaa ruoanlaittoa pidemmällä kaavalla. Siitä se ajatus sitten lähti. Tein siis pitkästä aikaa Tölkkipersekanaa ja ensimmäisen kerran eläissäni Hatsapuria.

Juuri uunista tullut Tölkkipersekana.

 Kokkailupuuhat aloitin Hatsapurin taikinasta. Tää on siis Georgialainen (maa tunnettiin nimellä Gruusia Neuvostoliiton aikaan) juustoinen leipä tai piiras. Ohjeita tälle löytyy netistä vaikka ja kuinka. Ilmeisti reseptiikka ja Hatsapurin muoto vaihtelee aika paljon, riippuen mistä päin maata resepti on. Itse tein avonaisen mallisia, koska ne oli näkemistäni kuvista parhaan näköisiä. Saapa nähdä mitä syntyy..

 Tein Hatsapurit Hesarin ohjeella, muutamassa kohtaa tosin hieman sovelsin reseptiä. Käytännössä leipätaikina on ihan sama kuin pizzapohjan taikina. Kädenlämpöistä vettä, hiivaa, jauhoja, suolaa ja öljyä. Taikinalle kunnon vaivaus ja parin - kolmen tunnin kohotus, eli sen verran kuin Tölkkipersekanassa menee aikaa.

 Tölkkipersekana on nimensä mukainen ruoka ja helppo valmistaa. Aikaa menee muutama tunti, mutta sitähän mulla tänään oli. Eli, otetaan kokonainen kananpoika (tai broileri), hierotaan mausteet sekä nahan päälle ja alle, tölkki olutta, siideriä tai vaikka cola-juomaa (yrttinipun kanssa) kanan hanurista sisään ja uuniin (tai grilliin) kypsymään kohtuullisen miedolla lämmöllä. Helpolla jos tahtoo päästä, niin valmiiksi pintamaustettu kana/broileri käy tähän vallan mainiosti.

Tuore, maustamaton kananpoika.

 Itse käytän mieluusti maustamatonta/marinoimatonta kananpoikaa. Mausteseokseksi tällä kertaa laitoin musta-, valko-, viher- ja rosé-pippuria, suolaa, makeaa savupaprikaa sekä kuivattua timjamia. Maustamisen aloitin hieromalla kanan pintaan (ja nahan alle) aika reilusti voita ja vasta sen jälkeen hieroin mausteet perään. Nahan alapuolen maustaminen on tärkeää, että myös lihaan saa makua. Maustamisen jälkeen työnsin kanan sisälle reilun nipun tuoreita yrttejä (rosmariinia ja timjamia). 

Nyt on masuteet hierottu ja siideritölkki menee kohta kanan hanuriin..

 Seuraavaksi vuorossa oli tölkin vuoro päästä kanan sisuksiin. Aiemmin Tölkkipersekanaa tehdessä olen yleensä käyttänyt olutta, mutta nyt kaapissa oli Bulmers-siideriä, joten käytin sitä. Tölkki auki, noin neljäsosa juomasta pois (kokkia on hyvä nesteyttää) ja vähän yrttejä reikään. Tässä kohtaa hieraisin nyös öljyä tölkin kylkeen, helpottaa tölkin sisäänlaittoa ja poistamista. Sitten vain työnsin siideritölkin kanan takapuolesta sisään ja istutin koko komeuden uunipannulle. Pannun laitoin aluksi 200 asteisen uunin alatasolle ja suunnilleen vartin päästä tiputin lämmön 150 asteeseen.

Tölkkipersekana matkalla uuniin.

 Kanan kypsymiseen menee reilu pari tuntia aikaa, mutta ei kannata säikähtää, että kana pääsisi kuivumaan. Tölkin kuumentuessa höyrystyvä neste pitää kanan mukavan kosteana ja mehevänä. Lopputulemana oli rapeanahkainen ja sisältä mehukas kananpoika. Taas voi taputtaa itseään olalle hyvin tehdystä ruoasta. Tosin tää on sen verran helppoa tehdä, että metsään harvemmin menee..

  Kanan ollessa lähes kypsää oli aika jatkaa Hatsapurin tekoa. Taikinan kohoamisen aikana oli pariin otteeseen käynyt painamasta taikinaan syntyneet ilmakuplat pois. Tarkoituksena oli saada pohjasta aikaiseksi mahdollisimman helposti kaulittava.

 Leivän (piiraan) alkulähteillä käytetään täytteenä sulgun-juustoa, mutta sitä en tähän hätään löytänyt mistään (edes Stockmannilta ei löytynyt). Tästä syystä täytteen tein mozzarellasta ja fetasta. Juustot kulhoon ja veistä ja haarukkaa apuna käyttäen murustin ne. Sekaan heitin vielä yhden kananmunan ja pyöräytin tahnamaisen mössön.

Hatsapurin täyte.

 Taikinan jaoin neljään osaan ja kaulitsin ne suunnilleen ovaalin muotoon. Seuraavaksi levitin täytettä reunoille ja käänsin taikinaa siten, että juustomassa jää sisään. Samalla pöyritin päät yhteen. Tölkkipersekana pois uunista ja uunin lämpöä nostin takaisin 200 asteeseen. Sitten voitelin hatsapurit kananmunalla ja levitin täytettä piiraan keskelle.

Kohta uuniin.

 Paistoin näitä ensin reilu 15 minuuttia ja sitten otin hetkeksi pois kananmunan lisäämisen ajaksi. Tein lusikalla pienen kuopan juustomassan keskelle johon rikoin yhden munan. Tämän jälkeen jatkoin paistamista vielä viitisen minuuttia. Sen verran, että valkuainen hyytyy, mutta keltuainen jää vielä löysäksi.

Valmiit Hatsapurit.

Pakkohan se on myöntää, että Hatsapureja tehdessä olin pienesti skeptinen mitä näistä tulee, mutta yllätyin iloisesti kun maistoin. Reunasta tuli ihanan pehmeää ja kuohkeaa, täytettä oli riittävästi ja siinä oli jokin lapsuudesta tuttu maku. En vain saanut mieleeni mikä se on.. Täyte on muuten sitten todella suolainen eli taikinaa tehdessä sen kanssa saa olla sitten aika varovainen.

Tällaista tällä kertaa, katsotaan sitten seuraavassa turinassa mitä silloin on mielen päällä.

-Teemu

Piinaviikon askareita

 Jaahas, reilu viikon verran on mennyt aikaa edellisestä postauksesta. Laitetaas pientä tarinaa viime viikon puuhasteluista..

 Varsinaisesti mitään uutta ja ihmeellistä, saati maailmaani mullistavaa, ei tapahtunut. Aika normaalia arkea. Lääkärin kiellosta johtuen en päässytkään palaamaan vielä keskiviikkona töihin. Harmittaa. Virtaa ja intoa riittäisi.. Koska aikaa on tavanomaista enemmän käytettävissä kotihommiin, olen keskittynyt ruoanlaittoon ja leivontaan.

 Perinteisiä pääsiäisruokia meidän taloudessa ei hirveästi syödä eli niistä ei ole tarvinnut stressata. Viikon ruokalistalla oli muun muassa parsaa ja uppomunia sekä spagetti bolognesea.

Parsaa, pekonia ja uppomunaa.

 Parsasta sen verran, että se oli meillä aika vähän ja harvoin käytetty raaka-aine vielä 3-4 vuotta sitten. Nykyään keväisin löytyy lautaselta lähes viikoittain. Olikohan ensimmäisellä Kanarian reissulla missä opimme nauttimaan tätä herkkua? Jos ihan väärin en muista, niin taisi olla yksinkertainen annos vihreää parsaa, vasikan paistia ja voi-sipuli-kastiketta, jolla olin myytyä miestä. Jotkin yksityiskohdat vain jää mieleen..

Spagetti Bolognese

 Leipomishommiakin tuli viikolla harrastettua. Sekä suolaista, että makeampaa tuli tehtyä. Yllätin Sarin ja itseni leipomalla pullaakin! Jostain syystä olin alkuviikosta kaupassa käydessäni ostanut paistonkestävää vaniljakreemiä. Nyt sille löytyi käyttöä, kun tein vaniljakierrepullia. Positiivinen yllätys oli ainakin mulle, melkein kuin kaupan Dallas-pullaa olisi syönyt. Sarin pyynnöstä tehtiin myös rahka-rusinapullaa. Maku oli kuulemma just samanlainen kuin lapsuudessa. Paha sanoa mitään tuohon, en ole rahkapullan ystävä ja nyt tehdyt jätin suosiolla väliin.

Vaniljakierrepullaa ja rahkapullaa

 Pitkästä aikaa kokeilin tehdä myös suolaista piirakkaa. Tai pasteijahan kai tuo on? Joka tapauksessa tein kranssin muotoon tehdyn juusto-salamipiirakan. Aika helppo ja nopea tekoinen tämäkin. Täytteen tein blenderissä: mozzarellaa, fetaa, pecorinoa ja emmentalia tahnaksi, sekaan hienonnettua salamia ja yrttejä sekä pippuria. Lehtitaikinalevyt leikkasin kolmioiksi ja asettelin renkaaksi, täyte keskelle, reunojen taittelu sisään, voitelu kananmunalla ja uuniin paistumaan. Inspiraation tähän löysin netistä, en tosin muista enää miltä sivustolta..

Kranssin rakentaminen

Juusto-Salami-kranssi

 Lauantaina Sari pyysi tekemään sokerikakkupohjan valmiiksi, hänen työkaverillaan oli syntymäpäivä toisena Pääsiäispäivänä ja halusi ilahduttaa tätä kakulla. Ajattelin hieman muokata ajatusta ja tehdä seeprakakun. Noh, ihan ei onnistunut koristeraidoituksen osalta niin kuin Strömsössä. vaan jouduttiin tekemään uusi kakku. Päädyimme tekemään perinteisemmän täytekakun, koska sen kanssa ei mene niin helposti metsään ja onnistumisprosentti on lähes 100. Siinäkin oli omia haasteita sokerimassan kaulitsemisessa, mutta paremmin se onnistui kuin valkosuklaan kanssa kikkailu..

Seeprakakun tekoa

Täytekakku

Näin sujui Piinaviikko. Tällä viikolla ohjelmassa jotain ihan muuta, lähinnä työhommia.

-Teemu

Täydellisten wingsien jäljillä

Wingsit, hot wingsit, buffalo wingsit.. Tai ihan vaan Siivet. Mulla tulee muutaman kerran vuodessa vastustamaton tarve saada kanansiipiä. Ja se tuottaa välillä haasteita, koska joka kaupasta löytyvät valmismarinadissa lilluvat siivet ei vaan maistu. Maustamattomia tai marinoimattomia taas ei ihan joka marketista tahdo löytää, joten niihinkin joutuu joskus turvautumaan..

 Nyt kuitenkin tahdoin just eikä melkein mun maun mukaan maustettuja. Lähdin siis Helsingin keskustaan ostoksille. Ensin ajattelin, että Wotkin'sin piste Sokoksen S-Marketissa olisi varma valinta, sillä sieltä olen pari kertaa aiemminkin siipeni ostanut. Vaan eipä ollutkaan, kanaa olisi kyllä ollut monessa muussa muodossa tarjolla, siipiä olisi saanut tilattua seuraavalle päivälle. Ei kiitos. Haluan siipeni heti.

 Suuntasin seuraavaksi Stockmannin Herkkuun. Sieltä olen myös aiemmin hakenut siipiä. Joskus niitä on ollut ihan hyllyssäkin, mutta nyt siellä oli ainoastaan marinoituja siipiä tarjolla. Onnekseni tiskin takana oli puolituttu lihamestari, joka kysyi mitä olen etsimässä. Kerrottuani mitä haen hän totesi, että ei hätää, takatiloista löytyy kyllä. Jes!

Siipiä. Paljon siipiä.

  Ostin siipiä parisen kiloa, vähintäänkin riittävä määrä kahdelle hengelle. Mahdollisesti ylimääräisistä voi tehdä vaikka kanasalaatin seuraavana päivänä. Mahdollisesti ylimääräisistä.. harvemmin näitä on montaa jäänyt syömättä..

 Kotiin tultuani aloin valmistaa makean tulista mauste-/ marinadilientä. Dr Pepperiä, soijaa, tummaa siirappia, omenaviinietikkaa, seesami-öljyä, harissaa, mustapippuria, valkosipulitahnaa ja kuivattua chiliä. Suolaa en tarkoituksella laittanut ollenkaan, koska soijakastikkeessa sitä on aika reilusti.

Mausteliemi sekoitettu

 Valmiin mausteliemen kaadoin siipien päälle pussiin ja puristin ilmat pois ennen solmimista. Se hyvä puoli tuossa palvelutiskiltä hakemisessa on, että lähes poikkeuksetta niissä pakataan siivet muovipussiin. Samassa pussissa maustaminen käy kätevästi eikä tule ylimääräistä tiskiä.

Mauste-/ marinadi pussiin siipien sekaan

 Pussin solmimisen jälkeen pyörittelin nyyttiä, jotta mausteliemi sekoittuu joka puolelle siipiä. Pussi tämän jälkeen kulhoon ja jääkaappiin. Kulhoon siksi, että jos jossain kohtaa pussia olisikin pieni reikä, niin mahdollisesti valuva neste ei sotke jääkaappia.

 Kanansiivet saa nyt maustua yön yli ennen kypsennystä. Parin - kolmen tunnin välein käyn kääntelemässä pussia, että liemi maustaa kaikki siivet pussin pohjalla olevien lisäksi.

Siivet maustumassa.

 Siipien kypsennyksen hoidan uunissa. 225 - 250 astetta ja reilu puolisen tuntia aikaa. Puolessa välin paistoa kääntö. Paistamisen jälkeen wingsit hetkeksi vetäytymään ennen glaseeraamista. Glaseerauksen ajattelin valmistaa Dr Pepperistä, hunajasta ja sweet chili-kastikkeesta. Kaikki ainekset kasariin, kiehautus ja miedolla lämmöllä keitän sen verran kauan, että noin puolet nesteestä on haihtunut. Nopea penslaus siipien päälle ja hetkeksi kuumaan uuniin. Lisukkeiksi varmaan porkkanatikkuja, ranuja ja ehkä myös aurajuustodippiä. Instagramiin (@temeli78) ainakin laitan varmasti kuvaa valmiista siivistä, jos en tätä turinaa muista päivittää.

-Teemu



Jälkikirjoitus 11.4.2017:

 Siivistä tuli just sellaisia kuin halusinkin. Makean tulisia. Ja tahmeita. Useampi pala talouspaperia meni näitä syödessä. Ja harvinaista kyllä, jonkin verran wingsejä jäikin yli. Niistä teen huomenna eväät töihin. Jos en mussuta niitä iltapalaksi..

Makean tuliset siivet.

Leipomishommia lauantaipäivän piristykseksi

 Kohta kaksi viikkoa jatkunut sairasloma alkaa käydä puuduttavaksi. Netflixistä on tullut katsottua lähes kaikki kiinnostavat leffat, sarjat ja dokkarit ja nettiä olen selaillut vähintään riittävästi viime päivinä. Okei, ehkä hieman liioittelen, mutta pelkkä ruudun tuijottaminen käy äkkiä tylsäksi. Jotain kevyttä askaretta pitäisi keksiä ennen kuin seinät kaatuu päälle..

 Lueskelin aamulla Iltalehden mobiiliversiota tavanomaista tarkempaan, kun huomasin Pippuri.fi-osiosta Kinderkakun ohjeen. Kerrotaan heti alkuun, että ohje on alunperin julkaistu Kotikokki.netissä KisMi -nimisen köyttäjän toimesta. Nopealla vilkaisulla vaikutti aika nopealta ja helpolta reseptiltä. Testiin siis. Nopea se onkin tehdä, ainakin pohjan osalta sillä oli nippa ja nappa, että ehdin saada uunin lämmitettyä 200 asteiseksi kun taikina oli jo valmis. 

 Mukavinta tämän taikinan teossa oli se, että mitään ei tarvinnut vaahdottaa tms., vaan kaikki ainekset vain sekoitettiin keskenään. Tosin hetken kummastelin omaan silmään hassun oloista sekoitusjärjestystä. Eli ensin kaikki kuivat aineet keskenään sekaisin, joukkoon kiehuva vesi ja kuuma voisula koko ajan sekoittaen ja viimeisenä mukaan sekoitin raa'at kananmunat. Varmaan siksi tuntui tuo järjestys oudolle, kun kuumien nesteiden perään lisätään raakaa munaa. No, munat ei kypsyneet tässä vaiheessa eli ei hätää.

Kinderkakun pohjan taikina.

 Suunnilleen puolen tunnin paistamisen jälkeen oli aika ottaa kypsä kakkupohja pois uunista. Tässä kohtaa huomasin, että leivinpaperi ei ollut ollut ihan keskellä uunipeltiä, sillä yksi kakun reuna oli tarttunut hieman kiinni. Tämäkään ei ollut mikään ongelma, koska tiesin jo tässä vaiheessa joutuvani joka tapauksessa leikkaamaan pohjaa pienemmäksi, muuten se ei mahtuisi tarjoiluastialle. Jonkin aikaa odottelin, että pohja jäähtyy. Siinä joutessani taittelin folion palasta kakkuvuoan pohjan kokoisen sabluunan kakun sopivaksi leikkaamista varten.

Kypsa kakkupohja.

 Kakkupohjan leikattuani seuraava rasti oli voikreenin teko. Simppeliä puuhaa; pehmeä voi vaahdotetaan parin vaniljasokerilusikallisen kanssa ja vaahtoon lisätään tomusokeria niin, että saadaan pehmeä kreemi aikaiseksi. Itse laitoin tomusokeria turhan rohkeasti ja kreenistä tahtoi tulla liian paksua. Tämän pulman ratkaisin lisäämällä tilkan vanilja-aromia ja lusikallisen maitoa.

Voikreemi pohjan päällä.

 Voikreemin levittäminen voi olla haastavaa, varsinkin jos kreemi on paksua ja pohja pehmeä. Tähän helpoin ratkaisu lienee notkistaa kreemiä joko vesihauteessa tai mikrossa. Itse käytin vesihaudetta. No niin, nyt on saatu ensimmäinen täytekerros kakkuun. Nostin kakun tässä kohtaa jääkaappiin noin puoleksi tunniksi, jotta voikreemi kovettuu ennen suklaakuorrutetta.

 Jei, väliaika. Kahvi, tupakki ja pala leipää.

 Kreemin kovetuttua oli suklaakuorrutteen vuoro. Sulatin lämpöhauteessa tumman ja valkosuklaan samalla koko ajan sekoittaen. Onneksi olin kahvia juodessani lukenut paria muutakin kinderkakun ohjetta ja kaadoin sulan suklaamassan osissa kreemin päälle. Näin siksi, että suklaa on helpompi levittää pienissä erissä kakun päälle ja tasoittaa ohueksi kerrokseksi kuin, että koko massan kaadettuani se olisi ehtinyt jäähtyä ja kuorrute olisi epätasainen. 

 Seuraavaksi koristeraidoituksen tekoon, johon sulatin valkosuklaata, jonka kaadoin ohuina nauhoina edellisen kerroksen päälle. Heti koristenauhat tehtyäni otin grillitikun ja sillä vedin viivoja valkosuklaanauhoituksen poikki. Suklaakuorrutteen saatuani valmiiksi nostin kakun taas jääkaappiin kovettumaan ja tekeytymään.

Valmis Kinderkakku.

 Pari-kolme tuntia myöhemmin oli aika maistaa kakkua. Heti leikatessa huomasin, että suklaa on kovettunut täysin. Se teki leikkaamisesta aavistuksen hankalaa suklaan lohkeillessa joka suuntaan. Mutta se maku. Voikreemin ja suklaan yhdistelmän ansiosta kakku maistuu ihan kinder-munalle. Onhan tämä todella makeaa, mutta pienempikin pala riittää makean himon karkoittamiseen. Ja ymmärtääkseni pitäisi säilyä jääkapissa kelmun alla vajaa viikon verran, eli kaikkea ei tarvitse syödä parissa päivässä.. 

 Summa summarum.. Kinderkakku on helppo tehdä, vaikka viekin aikaa kreemin ja suklaakuorrutteen kovettamisen vuoksi. Teen varmasti toistekin, mutta silloin viilaan tuota suklaakuorrutetta ja teen mieluummin pehmeän ganache-päällyksen kuin kovan kuoren.

-Teemu

Ramen

 Kuluneen viikon aikana olen katsonut Netflixistä aika paljon ruoka-aiheisia ohjelmia. Mm. Samurai Gourmet ja The Mind of a Chefin ykköskausi tuli kahlattua parissa päivässä. Molempien sarjojen pääosassa on japanilainen keittiö. Se on varmaan ollut suurin syy siihen, että parin viime päivän aikana on ollut himo rameniin..

Ensimmäinen koskaan tekemäni Ramen - annos.

 Heille, jotka ei tiedä mitä ramen on kerron nyt erittäin lyhyesti mistä on kyse. Google osaa kertoa enemmän. Ramen on siis alunperin kiinalainen nuudelikeitto, joka saavutti 1900-luvun alkupuolella suuren suosion Japanissa. Nykypäivänä taitaa olla Nousevan Auringon Maan suosituin pikaruoka. Tää pikaruoka-status saattaa hämätä, alusta alkaen keiton tekeminen vie monta tuntia aikaa, jopa päiviä. Periaatteessa kyse on hyvin yksinkertaisesta ruoasta: nuudeleita, kasviksia, lientä ja ehkä lisäksi lhaa/kanaa/kalaa. Joo, kuullostaa helpolta. Sitä se onkin, mutta yksinkertaisen ja helpon hiominen täydellisyyteen.. Kertoo varmaan jotain, että Japanissa on pari eri ramen-ravintolaa jopa saanut Michelin-tähden! Pikakelaus lähemmäs nykypäivää,  vuosituhannen vaihteessa amerikkalainen kokki David Chang lähti Japaniin oppimaan ja työskentelemään sikäläiseen ravintolaan, innostui ramenista, palasi Jenkkilään ja avasi New Yorkiin Momofuku Noodle Bar - nimisen ravintolan. Siitä alkoi ramenin suosio Pohjois-Amerikassa. Ja kuten moni muukin asia, niin myös ramen levisi sieltä ympäri maailmaa. Helsingistäkin löytyy pari paikkaa. Tosiaan, jos kävi kiinnostamaan niin googlettamalla löytyy yllin kyllin lisää tietoa. Pari mutkaa taisin ehkä vetäistä suoraksi tuossa selostuksessa.

 Mutkia sain suoristaa muuallakin tänään.. Lueskelin netistä erilaisia ohjeita keiton valmistukseen, parisen tuntia katselin YouTubesta aiheeseen liittyviä videoitakin, ennen kun tajusin, että jos/kun aion tänään tehdä ramenia jossain on pakko oikoa. Ensinnäkään en ajatellut käyttää koko päivää liemen keittämiseen. Toinen oikopolkujen käyttöä puoltava juttu on lähikaupan valikoima, hyvästä ja laajasta valikoimasta huolimatta sieltä ei löydy ihan kaikkea tarvittavaa. Tästä tulikin taas mieleen, että pitää muistaa käydä Vii Voanissa Hakaniemessä ja/tai Tokyokanissa Annankadulla, mun mielestä parhaat Japani/Aasia-marketit Helsingissä. Joka tapauksessa, koska lähikaupassa käynti oli edessä päätin katsoa onko jotain oleellista jonka voin tehdä sitä ennen. Olihan sitä, ramen-annoksessa tarjoillaan lähes kaikkialla marinoitu kananmuna. Keitin pari kananmunaa pehmeäksi (6 minuuttia tasan, kellotin), kuorin ne varovasti ja laitoin marinoitumaan. Marinadissa oli mm soijakastiketta, sokeria ja omenaviinietikkaa.

Kananmunia soija-marinadissa.

   Munat marinadiin ja nopea ostoslistan teko. Miso-keitto ainekset, kevätsipulia, possua, seesamiöljyä... Kaupasta tultuani mietin hetken aikaa missä järjestyksessä tää homma kannattaa toteuttaa. Koska ramenin juttu on kuuma ja maukas liemi päätin aloitaa siitä. Tai niin luulin. Keiton liemksi käytännön syistä valikoitunut miso-keitto olikin 'kuppi kuumaa' - mallia. No, ei kai siinä muu sitten auttanut kuin siirtyä toiseen hommaan. Nuijin ostamani possun ulkofilepihvit hieman ohuemmiksi ennen niiden mautamista, leivitystä ja paistamista.

Mutkat suoristamista. Miso-keitosta tein liemen ensimmäiseen Ramen-keittooni

Possun lihaa odottamassa paistoa.

  Possun pihvien paistamisen jälkeen misasin muita tykötarpeita valmiiksi. Porkkanaa leikkasin ohuiksi tikuiksi ja kiekoiksi, kevätsipulin hienonsin, maissin sulatin.. Kaikki muu suurin piirtein valmiina, paitsi liemi. Hetken tutkailin pakkauksen kyljestä ohjetta ja mietin miten sitä voisin parannella. Ohjeen mukaan paketillisesta tulisi 7,5 desiä valmista miso-keittoa, määrä tuntui mielestäni aika vähältä joten laitoin enemmän vettä ja pari lihaliemikuutiota lisäksi. Ei huono valinta, sain lientä enemmän maun kärsimättä liikaa. Maustoin lientä vielä seesamiöljyllä. Miso-keiton kiehuessa aloin keittämään nuudeleita. Kaupan valikoimasta johtuen käytin Blue Dragonin kokojyvävehnänuudeleita. Udonnuudelit olisi ilmeisesti ollut parempi valinta, testaan niitä seuraavalla kerralla.

  Nuudelien keittämisen jälkeen kaikki olikin valmista annoksen kokoamista varten. Laitoin ensin kulhon pohjalle keon nuudeleita, joiden päälle kaadoin reilusti lientä (lähemmäs puoli litraa). Päälle kasasin porkkanaa, maissia, possua, mung-pavun ituja ja korianteria sekä ruohosipulia. Lähes puolet annoksesta syötyäni muistin marinoidut kananmunat. Ne olikin muutamassa tunnissa ottaneet mukavasti väriä ja umamin makua. Toisen annoksen kasasin muutoin samoin, paitsi nyt laitoin myös seesamiöljyssä hauduttamaani kevätsipulia mukaan lautaselle jo tässä kohtaa.

Ensimmäiset itsetekemäni Ramen-annokset.

  Jälkiviisaana tuon toisen annoksen olisi voinut jättää väliin, tai ainakin hieman myöhemmäksi sen verran täyttävää tavaraa ramen-keitto on. Kauhean siistiä puuhaahan ramenin syöminen muuten ei ole, eli parasta pyhäpaitaa ei kannata pukea päälle tätä syödessä. Asiaan kuuluu nuudeleiden ja muiden lisukkeiden ryystäminen puikoilla syödessä ja ainoa tapa liemen kanssa on ottaa kulho käsiin ja kallistaa reilusti siitä reunalta suuhun. Roiskeita siis saattaa tulla varovaisemmallekin syöjälle.

Kuten jo aiemmin totesin, Ramen on helppo ja yksinkertainen ruoka. Ja samalla aika hemmetin työläs ja monivaiheinen. Pikaruokastatusta Japanissa puoltaa varmastikin se, että kun kaikki keiton osat on valmiina niin itse annoksen tekee aika nopeasti. Kotioloissa.. no, ei tätä varttitunnissa tee kunnolla. Jonain päivän aion tehdä tätä liemestä alkaen alusta saakka, se on varma. Siitä laitan sitten raporttia kun se hetki on käsillä.

Hyvää alkavaa viikkoa!

-Teemu

Uppomunaa lauantai-iltana

 Mulla tulee syötyä kananmunat yleensä paistettuna tai kovaksi keitettynä. Nyt halusin kuitenkin syödä niitä toisella tapaa valmistettuna. Jonkin aikaa pähkäiltyäni tein päätöksen tehdä uppomunia.

Uppomunia, joiden päälle laitoin mausteeksi mustapippuria ja sormisuolaa

 Moni kokee uppomunien valmistuksen hankalana ja monesti sottaisena puuhana, puhumattakaan epäonnistumisen pelosta. Mulla oli myös pitkään epävarmuutta näiden tekemiseen, kunnes muutama vuosi sitten eräs tuttu kokki kertoi vinkin miten ne onnistuvat joka kerta ja ilman pitkin kattilaa levinneitä kananmunan riekaleita ja muuta sotkua.

 Homma menee näin: laita kattilaan vesi kiehumaan ja ota esille kahvikuppi, tuorekelmu ja tietty ne kananmunat. Sillä aikaa kun odotat veden kiehumista vuoraa kahvikuppi tuorekelmulla siten, että kelmua tulee reilusti kupin reunojen yli. Riko kananmuna varovasti kuppiin siten, että keltuainen pysyy ehjänä. Tässä kohtaa voi halutessaan maustaa munan pippurilla ja suolalla. Nosta kelmun reunat ylös niin, että kananmuna jää sisälle pussiin. Kierrä kelmun reunat tiukasti yhteen, yhtään koloa tai reikää ei saa jäädä. Halutessaan pussin voi vielä sitoa langalla kiinni, jos epäilee, että pelkkä kiertäminen ei riitä. Kannattaa myös tehdä pussukoista kohtuullisen löysiä, silloin valmis uppomuna on isompi.. Tee tällaisia pusseja niin monta kuin uppomunia haluat. Laske varovasti kananmunapussit kiehuvaan veteen noin kolmeksi - neljäksi minuutiksi. Lyhyemmällä keittoajalla keltuainen jää valuvammaksi, valkuainen kypsyy kohtuullisen nopeasti, ihan kahdessa minuutissa. Sillä aikaa kun munat kiehuu ota kulhoon kylmää vettä, jossa on reilusti jääpaloja. Kun keittoaika tulee täyteen nosta munat suoraan jääveteen jäähtymään hetkeksi. Jäähtymisen jälkeen voit poistaa tuorekelmun uppomunan ympäriltä. Jos et maustanut munia jo aiemmin, niin tee se tässä kohtaa.

 Onhan tuossa pientä nysväämistä noiden pussukoiden kanssa, mutta mun mielestä se on vaivan arvoista jos ei halua siivota levinneen kananmunan rääppeitä kattilasta..

 Uppomuna on hyvää esimerkiksi ramen-nuudelikeitossa, salaatissa, parsan kaverina, leivän päällä tai sitten ihan vain sellaisenaan. Vaihtoehtoja on lukematon määrä. Ja sen valmistaminen on oikeasti helpompaa, kuin moni luulee tai pelkää.

 Tällä kertaa mulla tuli pussukoista turhan tiiviitä ja keittoaika venähti hieman liikaa, mutta ei ne makua haitannut. Alla vielä lyhyt video kun leikkaan valmiit uppomunat.

-Teemu