Kalajuttuja

 Kalaa pitäisi syödä suositusten mukaan vähintään kerran viikossa, mieluummin useammin. Myönnän heti alkuun, että en todellakaan syö joka viikko, hyvä jos kerran - kaksi kuussa. Paitsi kesäaikaan, varsinkin loppukesästä kalaa on lautasella kohtuullisen usein. Talviaikaan yleisin syömäni kalaruoka on uunilohi, kesällä maistuu savukala, vaikkakin lohta tulee syötyä (lähes) kaikessa muodossa ympäri vuoden.

 Sain maanantaina appiukolta lähetyksen savumuikkuja. Vaikka kovasti paljon muikuista pidänkin, niin sellaisenaan ne alkavat tympiä jossain kohtaa. Siitä se ajatus sitten taas lähti.. Pienen pohdinnan jälkeen päätin tehdä savukalatahnaa. Helppo ja nopea lisuke melkein mille vain, sopisi vaikka voileipäkakun täytteeksi, jos sellaisen jaksaisi tehdä.

 Koska savumuikkuja oli tiistaina enää noin 150 grammaa jäljellä kävin kaupasta ostamassa valmiiksi savustetun kirjolohifileen muiden tykötarpeiden lisäksi. Muut ainekset tahnaan ovat 1 purkki (laktoositonta) smetanaa, 1 sitruuna, 1 (pieni) punasipuli, reilu nippu tilliä, suolaa ja pippuria.

 Tahnan valmistushan oli helppoa kuin heinän teko: suunnilleen saman verran savustettuja muikkuja ja lohta veitsellä pienehköksi silpuksi (isompia sattumia saa jäädä) kulhoon ja sekaan raastettua sitruunan kuorta ja puolikkaan sitruunan mehu. Nopea sekoitus tässä välissä. Sitten soosin tekoon, eli punasipuli mahdollisimman hienoksi hakattuna kulhon pohjalle, perään puolikkaan sitruunan mehu ja suola ja pippuri. Seuraavaksi mukaan menee smetana ja hienonnettu tilli. Nopea sekoitus, sen verran, että soosista tulee tasainen. Sitten vain smetanakastike ja savukalat sekaisin. Voilá! Savukalatahna on valmis.

Savukalatahnaa.

 Lohta mulla oli tällä kertaa noin 300 grammaa, eli tuplaten muikkuihin nähden. Tahnan voi tehdä myös vain yhdestä kalalajista, nyt halusin laittaa lohta sekaan muikkujen pienen määrän vuoksi. Ja mausteita voi ja saa käyttää enemmänkin jos siltä tuntuu. Vähemmällä tiskillä pääsee, jos/kun sekoittaa kaikki ainekset suoraan samassa astiassa keskenään sekaisin, tosin kastikkeen maut ei silloin ehkä tasoitu kunnolla. Ja kaipa tuon voisi tehdä blenderilläkin, silloin lopputulemana on sileämpi tahna.

Savukalatahnaa ja paahtoleipää. Namia.

 Käytiin viime viikolla Tallinnassa. Ostin sieltä kaksi eri kokoista halsteria. Keväästä asti ollut ostoslistalla, joten parempi myöhään ja niin edelleen.. No, tänään pääsi toinen niistä ensimmäistä kertaa ns tulille. Ensimmäistä kertaa eläissäni grillasin lohta kyseisen kapineen avulla ja voin vain miettiä miksi en ole sijoittanut muutamaa euroa jo aiemmin. Parasta ja helpointa grillikalaa, koskaan.

 Homma meni näin: leikkasin lohifileen puoliksi (mahtuu halsteriin paremmin) ja hieroin pintaan suolaa ja pippuria, pintaan hieman tilliä ja muutama sitruunaviipale päälle. Seuraavaksi öljysin halsterin ritilät ja nostin lohiviipaleet kyytiin. Kansi kiinni ja nopea pintojen öljyäminen talouspaperin avulla.

Lohifileen palat halsterissa.

Lohifileen palat halsterissa. Sitruuna piti kalan mehevänä grillauksen aikana ja antoi kivaa, raikasta makua.

 Tässä kohtaa halsterissa olevat kalat sai odottaa vielä hetken, kun kävin laittamassa grillin kuumenemaan. Muutoinkin paras lopputulos tulee kun grillattavat jutut ehtii lämpenemään jonkin tovin ennen paistamista, pätee muuten sitten ihan kaikkeen paistamiseen..

 Grilli kuumana ja aika nostaa halsteri ritilän päälle. Laitoin ensin nahkapuolen alas ja kannen kiinni. Muutaman minuutin grillauksen jälkeen tarkistin miltä näyttää, pinnasta näki heti, että nyt ollaan oikealla tiellä. Nahkakin oli rapean näköinen, joten käänsin halsterin ympäri.

Muutaman minuutin grillaamisen jälkeen nahka oli mukavan rapeaa.

Maukkaampaa lohta en ole aiemmin itse valmistanut.

 Kansi takaisin alas ja odottamaan. Grillaaminen ei ole hätäisen ihmisen puuhaa. Muutaman hetken kuluttua savua alkoi tulemaan aika reilusti, jolloin avasin luukun ja tarkistin tilanteen. Lohesta tippuva rasva oli alkanut käryämään. Nostin halsteria ja totesin, että nyt alkaa olemaan valmista. Kalat pois grillistä ja folion alle vetäytymään.

 Sarin kattaessa pöydän avasin halsterin ottaakseni lohipalat pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Öljyämisestä huolimatta nahkapuoli oli tarttunut kiinni. Lastan avulla sain kuitenkin kalapalat nostettua ehjinä lautaselle ja pääsimme syömään.

Jos näillä ei nälkä kaikkoa, niin sitten ei millään..

 Heittämällä parhaan makuista lohta mitä olen itse valmistanut. Seuraavalla kerralla pitää vain muistaa olla huolellisempi tuon öljyämisen kanssa tai sitten laittaa sitruunaviipaleet myös nahan ja halsterin väliin.

 Näin tällä kertaa,
-Teemu

Lounaalla Tallinnassa

 Kävinpä keskiviikkona päiväreissulla Tallinnassa. Kyllä, taas. Vastahan sitä edellisestä reissusta on palauduttu ja niin edelleen..

 Tällä kertaa matkaseurana oli rakas avovaimoni sekä viime talvena lomamatkalla tapaamamme pariskunta Arja ja Rapi. Talvilomareissun jälkeen heidän kanssaan on tullut pidettyä yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti, Sari on heitä (töitteni takia) tavannut useammin ja puheeksi on noussut lounasmatka eteläiseen naapuriin. Viime viikolla sitten saimme kaikkien aikataulut natsaamaan yhteen ja pääsimme ottamaan kaikki ottamaan etäisyyttä arkeen. Edes päivän ajaksi.

 Matkaan lähdimme jo aamusta, tapasimme Arjan ja Rapin Katajanokan terminaalissa hieman seitsemän jälkeen ja siirryimme suurin piirtein heti Viking Linen FSTR -katamaraaniin. Mulle tämä oli ensimmäinen kerta tuon tyyppisen veneen kyydissä. Menomatka sujui sujui nopeasti kuulumisia vaihtaessa ja Rapin puhelimella Yatzya pelatessa. Tästä muistuu taas mieleen, että kaikille laivamatkoille pitäisi muistaa ottaa jokin pieni ajanvietepeli mukaan..

 Tallinnaan saapuessa vesisade alkoi pikku hiljaa loppumaan. Satamasta otimme taksin Űlemiste -kauppakeskukseen (se sama paikka, jossa kävimme jo viime kerralla). Nopea "aamiainen" Mäkkärillä ja ostosten tekoon. Reilu pari tuntia meni hujauksessa.

 Űlemistesta siirryimme taksilla matkan odotetuinpaan paikkaan. Kuskille kerroimme osoitteeksi Pärnu Mnt 37 ja Argentiina Restoran. Rapi on taannoin käynyt täällä duuniporukalla syömässä ja kehui ravintolaa erittäin hyväksi pihvipaikaksi. Pakkohan se on uskoa toista carnivooria.

Mainio grilliravintola Tallinnassa.

 Ravintolassa oli saapuessamme runsaasti tilaa, olihan pahin lounasrysä jo takana päin. Jonkin verran paikallisia oli kuitenkin syömässä. Aina hyvä merkki, kun ravintolan asiakkaina on myös paikallisia eikä pelkästään turisteja. Ihan missä tahansa. Viihtyisä Etelä-Amerikkalais -henkinen sisustus kertoi, että nyt mennään eikä meinata.

 Tovin ruokalistaa tutkittuani päädyin ottamaan alkupaloiksi naudanlihasta valmistetun carpaccion. Reilussa annoksessa oli mitä mureinta lihaa sekä parmesan-lastuja ja balsamicoa rucolalla koristeltuna. En voi kylliksi kertoa ylisanoja lihan mureudesta. Aivan fantastista. Olin muuten ainoa seurueestamme, joka otti alkupaloja..

Naudanliha carpaccio

 Pääruoaksi nautin naudaliha- ja tonnikalavartaat litistetyn perunan ja keottiömestarin chimichurrin kera. Vartaat olivat ehkä aavistuksen pienen näköiset alkupala-annokseen verrattuna, mutta pekonilla höystetyn uuniperunan kanssa annoskoko oli vähintäänkin riittävä. Chimichurrissa oli myös sopivasti potkua, chiliä oli riittävästi, mutta ei liikaa. Toimi kastikkeena molempien vartaiden kanssa.

Naudanliha- ja tonnikalavartaat litistetyn perunan ja chimichurrin kera.

Sarin annos oli grillattua naudan ulkofileetä pippurilastikkeen kera, Arja nautti ankanrintaa ja Rapilla oli naudan sisäfilettä. Muiden paitsi Rapin annokset ehdin kuvaamaan ennen ruokailua..

Litistetty peruna, ulkofilepihvi ja pippurikastike.

Ankanrintaa ja riisiä pippurikastikkeella.

 Pääruoan jälkeen olimme kaikki sitä mieltä, että jälkiruoka saa jäädä väliin. Päätin kuitenkin nauttia Negronin, jotta ruoka hieman tasoittuisi. Muut tyytyivät katsomaan vierestä ja toteamaan vatsojen olevan aika piukeana.

Digestiivi teki hyvää aterian päätteeksi.

Digestiivin nautittuani lähdimme kävelemään kohti satamaa. Tovin käveltyämme Rapi tajusi unohtaneensa kassinsa ravintolaan. Ei muuta kuin takaisin..

 Päädyimme takaisin käännyttyämme ottamaan taksin lennosta, jolla haimme kassin ja menimme satamaan. Koska laivaan siirtymiseen oli vielä reilusti aikaa kävimme Sadamarketin kattoterassilla nauttimassa vielä oluet ja pelasimme pari erää Yatzya.

 Paluumatkan tulimme Viking XPRS:llä. Matka sujui rattoisasti saman ajanvietteen parissa kuin mennessämme.

 Summa summarum.. Argentiina Restoran on loistava griliravintola nälän karkoitukseen ja illanviettoon. Kalavaihtoehtoja listalla oli muutamia, mutta kasvissyöjät valitettavasti joutuvat menemään toisaalle. Lihansyöjällä ongelmaksi tulee lähinnä päättää mitä haluaa syödä, valittavana on runsaasti vaihtoehtoja filet mignonista 1000 grammaiseen tomahawkiin ja kaikkea siltä väliltä. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja mutkatonta sekä kohtuullisen ripeää. Hintataso on sellainen, että ei kirpaise pahastikaan vaikka haluaisi nauttia pidemmän kaavankin mukaan. Voin siis suositella lämpimästi.

-Teemu