Flank Steak

 Hyvää, yksinkertaista ja helppoa. Mun ruoanlaittofilosofia on tainnut tulla jo selväksi. Noh, näillä määreillä mentiin taas tänäkin sunnuntai-iltana kun tein Flank Steakia.

Flank Steak ja parsaa.

 Lihan pintaan suola, pippuri ja timjamia ennen vakumointia ja sous vide -kylpyä. 54°C ja parisen tuntia. Lisukkeeksi parsaa ja yrttisiä lohkoperunoita. Kastikkeen virkaa toimitti maustevoi.

 Maustevoi:
200 g voita
Tuoreita yrttejä (esim. timjami, persilja)
Savupaprikajauhetta
Suolaa ja pippuria myllystä
(Balsamicoa)
(Sipulijauhetta)

 Voi pieniksi kuutioiksi kulhoon pehmenemään, yrtit erittäin hienoksi silpuksi ja voin sekaan. Muut mausteet perään ja kaikki sekaisin. Pehmeä maustevoi seuraavaksi tuorekelmun sisään, muotoillaan timmi pötkö ja nostetaan pakastimeen kovettumaan.

Maustevoi alkutekijöissään.

 Yrttiset lohkoperunat uunissa:
1 kg (kiinteitä) perunoita
Reilusti tuoreita yrttejä (esim. timjami, basilika, rosmariini)
Suolaa ja pippuria myllystä
0,5 dl rypsiöljyä
(Savupaprikajauhetta)
(Tilkka Sweet Chili -kastiketta)

 Sekoitetaan silputut yrtit ja mausteet öljyyn reilun kokoisessa kulhossa. Pestään perunat hyvin ja lohkotaan 4-8 lohkoon koosta riippuen. Uuni lämpiämään 200°C. Sekoitetaan mausteöljy ja perunat ja annetaan maustua uunin lämpiämisen ajan. Perunat uunipellille tai laakeaan uunivuokaan ja paistetaan vajaa tunti, välillä käännellen.

 Sous vide -kypsennyksen jälkeen otin flankin pois vakuumista, kuivasin pinnat talouspaperilla ja ruskistin pinnat uunin grillivastuksilla. Liha pois uunista ja leikkuulaudalle vetäytymään parsan valmistamisen ajaksi. Parsan maustoin suolalla, pippurilla ja parmesanilla ennen kuin oli niiden vuoro mennä uuniin (200°C, grillivastukset pois päältä) kymmeneksi minuutiksi.

Flank Steakia, parsaa ja yrttisiä lohkoperunoita.

 Näin tällä kertaa. Instagramia (temeli78) päivitän muuten useamman kerran viikossa, halutessaan sieltä voi seurata lisää.

-Teemu

Ankanrintaa sous vide

 Pikkasen parempaa arkiruokaa teki mieli ja pakastimessa oli ankanrintaa. Siitä se ajatus sitten lähti. Olen joskus aiemmin valmistanut ankanrintaa "perinteisillä menetelmillä", mutta lopputulos (kypsyys) on ollut enemmän tai vähemmän arpapeliä, joten netti auki ja hakusanoiksi "duck breast sous vide". Kyllähän noita vinkkejä löytyi aika lailla, eli sovelsin suunnilleen keskiarvolla.

Illallinen kahdelle. Parsaa, ankanrintaa ja paistettuja perunoita.

Eihän tää heti maanantaina tapahtunut, vaan vaati tosiaan pientä suunnitelmallisuutta, ihan vain jo sulatuksenkin vuoksi. Keskiviikkona pääsin vihdoin puuhaan. Laitoin siis sirkulaattorin lämmittämään ankan kylpyvettä 57,2 asteeseen ja viillotin nahkapuolen. Seuraavaksi maustoin lihan kunnolla ennen vakumointia. Nahkapuolelle hieroin reilusti suolaa ja lihapuolelle suolaa, mustapippuria ja pari timjamin oksaa.

Nahkapuolelle tein viillot vinoneliön muotoon.

Valmiina parin tunnin kylpyyn.

 Maustamisen ja vakumoinnin jälkeen oli aika laittaa ankka uimaan. Kaksi tuntia oli lähes jokaisessa lukemassani ohjeessa aikana, joten menin sillä.Tässä vaiheessa muki mokkaa ennen kuin aloin preppaamaan illallisen lisukkeita.

Parsan valmistin uunissa.

 Lisäkkeiksi valmistin parsaa ja paistettuja perunoita. Aloitin perunoiden kuorimisella ja kuutioimisella. Esikeitin perunakuutioita pari minuuttia - ihan vain ruoan valmistumisen nopeuttamiseksi - ja nostin ne sitten sivuun odottamaan paistoa. Koska Taikasauva oli jo käytössä päätin valmistaa parsan uunissa. Suurin piirtein toiseksi helpoin tapa eli parsat pellille, päälle hieman suolaa, mustapippuria ja raastettua parmesania. 180 astetta ja kymmenen minuuttia. Helppoa kuin heinän teko.

Ankanrinta sai levätä ruskistamisen jälkeen kymmenisen minuuttia.

 Sirkulaattorin ajastimen piipattua otin ankanrinnan kylvystä, pussi auki ja pinnat kuivaksi. Seuraavaksi ankan viimeistelyyn. Laitoin siis ankanrinnan kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin ja vasta sitten nostin hellasta lämmöt. En käyttänyt ollenkaan paistorasvaa tai -öljyä, koska ankanrinnasta sulaa rasvaa vähintäänkin riittävästi. Nahkapuolen rapeuduttua käänsin rintapalan ja ruskistin liha puolelle kauniin värin ennen kuin nostin leikkuulaudalle vetäytymään. Parsat uuniin ja perunoita paistamaan. Paistoin perunat ankanrasvassa kullankeltaisiksi ja rapeiksi, samalla sain niihin mukavasti lisää herkullista makua. Parsat pois uunista, ankanrinnan viipalointi, nopea pöydän kattaminen ja Syömään!

Syömään!

Näin tällä kertaa, saapa nähdä mitä on ensi kerralla tarjolla..
-Teemu

Jäätelö on hyvää kun yksin syö

 Joku aika sitten kaupasta tarttui heräteostoksena mukaan kondensoitua maitoa. Koska kinuski oli suunnilleen ainoa mihin tiesin voivani käyttää sitä, päätyivät tölkit kaapin hyllylle odottamaan parempaa hetkeä. Sunnuntaina aloin sitten miettimään mihin muuhun voisin käyttää nuo. Muita käyttötapoja ei heti tullut mieleen, joten otin ystävämme Googlen avuksi. Pienellä etsinnällä löytyi jäätelön ohje, sellainen johon ei tarvitse jäätelökonetta.

Kotijäätelön voi maustaa miten vain.

 Hyvä homma, sillä kyseistä kapistusta en omista ja jäätelön teko kuitenkin kiehtoo. Aiemmin näkemissäni jäätelöohjeissa on pitänyt sekoittaa massaa tasaisin väliajoin ja valmistusprosessi on ollut muutenkin vaivalloisen oloista, mutta ei tässä. Pääraaka-aineitakin tarvitaan vain kaksi ja lisäksi tulee makua antavat aineet. Ensimmäinen itse tekemäni jäätelö siis työn alle..

Raaka - aineita ei ole liian montaa.

 Helppo kotijäätelö:
1 tölkki (397g) kondensoitua maitoa
4 dl kuohukermaa
Haluamasi makuaine (esim kimuskikastike, marjat, hedelmät, suklaa)

1. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi.
2. Lisää vaahtoon komdensoitu maito ja valitsemasi makuaine. Sekoita tasaiseksi.
3. Kaada kannelliseen astiaan ja pakasta vähintään 6 tuntia.
4. Nauti.

Vaahdotetun kerman joukkoon sekoitetaan kondensoitu maito ja makuaineet.

 Massan tekemiseen menee aikaa viitisen minuuttia ja ainoastaan mielikuvitus on rajana makujen suhteen. Sitruuna kuulemma toimii hyvin, samoin basilika. Tää on sen verran helppoa ja nopeaa tehdä, että jäätelön yliannostus voi olla vaarana..

Kinuski - jäätelö menossa pakkaseen.

Pätkis - jäätelö menossa pakkaseen

 Mä tein kaksi eri makuista. Ensimmäisen maustoin kinuskikastikkeella ja toiseen laitoin rouhittua Pätkis -suklaata. Kinuski-versiosta tuli sileämpi ja huomattavasti makeampi. Pätkis-jäätelössä oli enemmän sattumia mukana antamassa enemmän suutuntumaa, eikä siitäkään makeutta puutu.

Lähes täydellinen pallo kinuski - jäätelöä.

Pätkis - jäätelössä oli enemmän sattumia.

 Oliko vaivan arvoista? Mun mielestä kyllä. Kaupasta saa jäätelöä halvimmillaan eurolla per litra (itse tehdyn kustannukset vähintään neljä rahaa + makuaineet), mutta makua kotijäätelössä on ihan eri tavalla. Eikä - ainakaan meillä - jäätelöä syödä joka viikko, joten aivan taatusti teen toistekin.

 Näihin kuviin ja tunnelmiin,
 -Teemu

Insalata Caprese

 Yksinkertainen on kaunista. Ja monesti hyvää. Esimerkiksi Insalata Caprese eli caprilainen salaatti. Kuullostaako tutulle? Tomaatti-mozzarella -salaattia siis.

 En edes muista koska viimeksi olisin tätä tehnyt, joten pakkohan se oli tehdä kun tuli mieleen. Fingerpori-vitsi oli sitten tahaton..

Insalata Caprese.

 Raaka-aineita tarvitaan vain muutama ja valmistamiseenkaan ei mene paria minuuttia enempää aikaa. Hyvää, helppoa ja nopeaa siis. Leikataan tomaatit ja mozzarella ohuiksi viipaiksi ja ladotaan vuorotellen lautaselle. Basilikan lehtiä koristeeksi ja maustetaan oliiviöljyllä, parilla rouhaisulla mustapippuria ja suolalla.

 Toimii  esimerkiksi illallisella alkusalaattina, tai pala tuoretta ciabattaa kylkeen ja lounas on valmis. Kannattaa kokeilla!

-Teemu