tiistai 30. tammikuuta 2018

Loma on ihmisen parasta aikaa, osa 2

 Sunnuntai. Hyvin nukutun yön jälkeen suuntaamme aamiaisen kautta rantakadun varteen odottamaan paikallisbussia, jolla on tarkoitus lähteä lomamatkamme ensimmäiselle varsinaiselle aktiviteetille eli Teguisen Markkinoille.

 Teguise sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Puerto Del Carmenista ja siellä järjestetään sunnuntaisin markkinat, jotka ovat suunnilleen joka puolella tuota pientä kylää. Matkatoimisto olisi järjestänyt tuonne retken, mutta kuultuamme sisällön (kuljetus sinne ja takaisin) päätimme kuitenkin mennä omatoimisesti. Päätös oli mitä parhain, paikallisbussin lähtö- ja päätepysäkki oli aivan hotellimme vieressä ja meno-paluumatkat kustansivat meiltä molemmilta yhteensä reilut kymmenen euroa (matkatoimisto olisi ottanut 20 euroa, per nuppi). Bussi tuli täyteen jo seuraavalla pysäkillä, jolloin kuski soitti ja pyysi toisenkin auton linjalle ja siirryimme suoraan valtatielle kohti Teguisea.


Teguisen kirkon kellotapuli.

  Puolisen tuntia myöhemmin olimme perillä. Pysäkki oli aivan torin laidalla, joten pääsimme markkinoille "oven eteen", pois lähtiessämme huomasin, että turistibussit sijaitsivat noin kilometrin päässä..

Kiertelimme alkuun torilla päästäksemme tunnelmaan. Paljon pieniä kojuja, joissa oli kaikenlaista tavaraa myynnissä: ei pelkkää turistirihkamaa, vaan myös oikeasti laadukkaita tuotteita. Paikalla oli myös runsaasti britti-expattien pitämiä kahvila-/baaritelttoja, joissa olisi voimut vaikka nauttia myöhäisen aamiaisen tai pintin Guinnessia.

Pikku-Britannia.


Paikallinen jooga-guru.


 Tovin kierreltyämme ostin yhdeltä kojulta tötteröllisen juuri paistettuja churroja. Heillä oli myynnissä sekä suklaalla täytettyjä/dipattuja että pelkästään sokeroituja. Aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä suklaa ei hirveästi houkutellut edes ajatuksen tasolla, joten päädyin ottamaan sokeroituja. Hyvä valinta. Rapeita churroja syödessä päätimme lähteä takaisin Puerto Del Carmenia kohden, johan parissa tunnissa oli markkinoiden tarjonta tullut kohtuullisen tutuksi ja muutama ostos tehtyä.
Vastapaistettuja churroja.


Markkinoilla sai myös tuorepuristettuja mehuja sekä smoothieita.


 Takaisin hotellille saavuttuamme kävimme kevyellä lounaalla, jonka jälkeen siirryimme allasalueelle ottamaan rennosti. Pari kertaa taisin käydä swim-upbaarissa vilvoittavalla drinkillä..

Vilvoitusjuomalla swim-upbaarissa.

Lanzarote Sunset.

Maanantaina kävimme kävelyllä rannalla, josta suuntasimme Carmenin pääkadulle, joka toimii myös kaupungin ostoskatuna ja viihde-elämän keskuksena. Vieri vieressä on joko baari, ravintola, merkkiliike tai kauppa. Yllättävän paljon on myös esimerkiksi pyörävuokraamoja.

Rannalla, Puerto Del Carmen.


Rannalla, Puerto Del Carmen.

 Tiistain ohjelmassa oli sitten tarkempaa tutustumista saaren muihin osiin. Lähdimme iltapäivällä retkelle, jossa opin muun muassa miksi saaren lähes kaikki talot ovat matalia, valkoisiksi rapattuja ja tasakattoisia. César Manrique on osallinen kahteen ensimmäiseen ominaisuuteen, viimeiseen on ihan käytännön syy: saarella ei ole pohjavettä ollenkaan, vaan makea vesi kerätään sadevedestä talojen katoilta. Manriquesta ja hänen vaikutuksestaan Lanzaroteen voitte lukea lisää jostain muualta..

 Retken ensimmäinen pysähdyskohde on 1700-luvulla perustettu El Grifon viinitila. Kyseessä on Kanarian saarten vanhin toiminnassa oleva viinitila ja yksi vanhimmista koko Espanjassa. Saaren maaperästä johtuen viininviljely on täällä haastavaa, esimerkiksi kun uusi viiniköynnös halutaan istuttaa on ensim dynamiitilla räjäytettävä maahan kuoppa laavakerroksen läpi..

Viinitilan portti.

Ohjelmaan luonnollisesti kuului myös viinien maistaminen, pääsimme maistamaan sekä valko- että punaviiniä. Valkoinen oli todella kuiva, mutta hedelmäinen ja raikas viini. Jälkimaku jopa hieman yrttinen. Koska punkut ei mulla uppoa (lähinnä migreenin vuoksi) maistoin punaista vain pienen siemauksen. Mielestäni se oli kevyttä ja mehumaista. Sopisi ehkä sangriaan?

Kohta maistellaan..


Viiniköynnökset.


Viinitilalta matka jatkui Timanfayan kansallispuistoon. Täällä tutustuimme saaren geologiaan ja tulivuoren toimintaan. Vaikka edellisestä tulivuoren purkauksesta on aikaa jo liki 200 vuotta, eikä seuraavaa odoteta vielä 50 - 100 vuoteen pinnan alla tapahtuu kaiken aikaa. Vaikuttavimmat demonstraatiot tästä olivat itsestään syttyvät risut ja "tulivuoren henkäykset".

Ei savua ilman tulta.

Muutama metri maanpinnan alla on useampi sata astetta lämpöä.

Kohta possahtaa..

Vesihöyrypatsas nousi reiluun viiteen metriin.

 Esitysten jälkeen vuorossa oli ajelu kansallispuiston ympäri "kuureittiä" Lunar Routea pitkin. Reitille ajamaan ei muuten ole asiaa muilla kuin valikoiduilla paikallisilla bussikuskeilla. En kyllä yhtään ihmettele tuota, sen verran kapeaa ja jyrkkää tietä tuolla mentiin. Tien kapeudesta kertoo jotain se, että sille ei mahdu kahta pientä henkilöautoa rinnakkain..

Timanfayan kansallispuisto.

Lunar Route, Timanfayan kansallispuisto.
Timanfayan kansallispuisto.

 Retki päättyi tulivuoren laelle El Diablo -ravintolaan illalliselle. Retken kuvauksesta olin ymmärtänyt, että illallinen olisi grillattu tulivuoren lämmöllä, mutta voin vaikka vannoa ettei ruoka ollut grilliä valmistusvaiheessa nähnytkään.. Eikä siinä ateriassakan paljoa kehumista ollut, alkusalaatti oli ehdottomasti parasta antia jälkiruoan ohella. Komea auringonlasku sentään hieman pelasti fiilistä.

El Diablo.

Alkusalaatti. Neljälle.

Olisihan tuossa ollut tuo grillikin..

"Tulivuorigrillissä" valmistettu illallinen. Ei jatkoon.

Auringonlasku tulivuoren laella.


 Keskiviikkona lähdemme paikallisbussilla Puerto Del Carmeniin. Tällä kerta tarkoituksena on tehdä tuliaisostokset ja vihdoin ja viimein löytää mulle turrehattu. Mulla on siis parilla edellisellä etelän matkalla tullut tavaksi ostaa kupolin suojaksi olkihattu tai vastaava ja reissun jälkeen kotona nostaa hattu seinälle koristeeksi..


Puerto Del Carmenin rantakatua.


Joka puolella kaupunkia oli kukkaistutuksia.

Joulutähti.



 Torstain pyhitimme nahkan käristämiseen altaalla. Pari juomaa ja kevyt lounas tahditti uimisen ohella päivää. Tarkoitus oli iltapäivällä hieman laittaa kamppeita kasaan, koska kotiinpaluu koitti perjantaina.. Aika vähän noita pakkaamispuuhia tuli torstaina tehtyä, illallisen jälkeen otimme pienet cocktailit ja kävimme katsomassa hotellin viihderyhmän vetämän iltashown ennen nukkumaanmenoa.

 Perjantaina aamiaisen jälkeen pakkasimme siis laukut ja luovutimme huoneen. Tämän jälkeen kävimme vielä etsimässä erään tutuksi tulleen tarjoilijan ja annoimme hänelle kiitokseksi levyn Fazerin Sinistä. Hänen ilmeensä oli kyllä näkemisen arvoinen kun sai lahjan.. Meillä on ollut tapana ottaa reissulle mukaan jotain suomalaista herkkua, jonka olemme sitten antaneet kiitokseksi esimerkiksi siivoojalle ja/tai muulle hotellin henkilökunnalle.

 Sitten se hetki koitti, kotiinlähdön aika. Bussi haki meidät muutamaa tovia ilmoitettua myöhemmin lentokemtälle. Eipä tuo haitannut, aikaa oli kuitenkin yllin kyllin. Lähtöselvityksen jälkeen turvatarkastukseen, jossa jouduin pistokokeeseen huumeiden varalta. Hieman hämmentävä hetki, ensin käsimatkatavaroiden läpivalaisun yhteydessä joudun kertomaan reppuni sisällön turvatarkastajalle ja sen jälkeen vaatteeni ja matkatavarani pyyhittiin paperiliuskalla joka laitettiin jonkinlaiseen spektrometriin. Laite vilkutti jotain valoja, mutta puhdasta oli - niin kuin pitääkin - ja sain jatkaa matkaani.

 Tietoa lennon lähtöportista saimme vielä jonkin aikaa odottaa, joten hyvin ehdimme ostaa vesipullot ja pientä suolaista koneeseen. Lopulta näytöille tuli tieto oikeasta portista ja pääsimme siirtymään lentokoneeseen ja kotimatkalle.


Kotimatkalle.

Lentokoneen ikkunasta vielä viimeinen vilkaisu Lanzarotesta.

Sinne se jäi..

Paluulennon lentoreitti.

 Sellainem lomareissu, näihin kuviin ja tunnelmiin

-Teemu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti