Sous siunaa sentään..!

 Sous vide on ranskaa ja tarkoittaa suunnilleen "tyhjiössä" tai "veden alla", riippuu vähän asiayhteydestä ja keneltä kysyy. Sous vide on myös kypsennysmenetelmä, joka on viime vuosina kasvattanut suosiotaan kotikäytössä. Osasyynä suosion lisääntymiselle on varmasti laitteiden hintojen halpenemisella (hinnat pyörii suunnilleen 100 ja 200 euron välissä), mutta myöskin metodin helppous sekä tasalaatuisuus ja toistettavuus. Mitään maailman nopeintahan tällä tavalla ruoan valmistus ei ole, vaan vaatii pientä suunnitelmallisuutta. Kypsennysajat voivat olla valmistettavasta raaka-aineesta riippuen mitä vain puolesta tunnista useampaan vuorokauteen.

 Olin jo pidemmän aikaa harkinnut sirkulaattorin hankkimista. Kyseessä on "taikasauva", jolla ruoan kypsennys tapahtuu. Käytännössä sirkulaattori (englanniksi precision cooker) on termostaatilla varustettu kiertovesipumppu, joka vesihauteessa kierrättää vettä samalla ylläpitäen ennalta valitun lämpötilan 0,1 asteen tarkkuudella kypsennyksen ajan. Fiksuna ihmisenä luet varsinaisesta kypsymisprosessista, -ajoista ja -lämpötiloista lisää jostain muualta, tähän jos alkaisin kirjoittamaan tarkkoja speksejä, niin kohta olisi romaani työn alla. Trust me; tietoa löytyy pilvin pimein..

 Suunnilleen kuukausi sitten kysyin eräässä Facebookin ryhmässä millaisia sirkulaattoreita muilla jäsenillä on sekä mielipiteitä laitteistaan. Yleinen konsensus oli, että hintansa väärtejä laitteet ovat, lähestulkoon merkistä riippumatta. Aika monella tuntui olevan Anovan precision cooker, sama jota itsekin olin muutamaan otteeseen netissä tutkaillut. Eräs ryhmän jäsen laittoi viestiä, että hänellä olisi kyseinen kampe käyttämättömänä ja ylimääräisenä ja kyseli halukkuuttani ostaa se häneltä. Saatuani Sarin ylipuhuttua laitteen tarpeellisuudesta teimme kaupat torstaina.

Precision cookerin eli sirkulaattorin myyntipakkaus.

 Perjantaina oli sitten aika tutustua Taikasauvaan tarkemmin ja valmistaa ensimmäinen ateria sen avulla. Aivan ensimmäiseksi latasin kännykkääni Google Playstä Anovan apsin, jolla sauvaa voi ohjata etänä. Sama app löytyy myös iLaitteille. Seuraavaksi vuorossa oli apsin ja laitteen paritus keskenään, onnistuu bluetoothilla tai wifillä. Tähän ei mennyt viittä minuuttia. Sauvassa itsessään on kontollipaneeli, jolla ohjaaminen käy joten app ei ole pakollinen. Mutta kun on tällainen tekniikkafriikki, niin pakkohan se oli.. App itsessään on englanninkielinen, mutta selkeä ja helppokäyttöinen. Nopeasti huomasin, että sauvan lämpötila on fahrenheit-asteikolla, mutta sen vaihto celsiukseksi oli helppoa parilla näppäilyllä. Aplikaatiosta löytyy myös runsaasti ohjeita ja vinkkejä ruoanvalmistukseen.

Anovan kännykkä-app on monipuolinen.

Appin käyttöliittymä on yksinkertainen ja helppo omaksua.

 Olin torstaina ostanut palan naudan sisäpaistia, josta ajattelin tehdä ensimmäisen ruoan uudella keittiähärpäkkeelläni. Paisti pois paketista ja talouspaperilla pinta kuivaksi. Koska liha oli aika kookas leikkasin sen ohuempiin paloihin, jotka myös taputtelin kuiviksi. Sen verran mureaa lihaa, etten kokenut tarpeelliseksi nuijia sitä ollenkaan. Pintoihin hieroin (omasta mielestä) reilusti suolaa, sekä pippurisekoitusta ja tipan öljyä. Päälle vielä ujosti timjamia ennen pussiin pakkaamista. Käytin uudelleensuljettavia minigrip-pusseja, joista poistin ilman syrjäytystekniikalla veden avulla. Tuosta tekniikasta kannattaa lukea muualta, koska muuten tästä tekstistä tulee se romaani.. Vakumointikone olisi tietysti paras, mutta koska sellaista ei tähän hätään ollut, niin menin käsityöllä. Varmasti lähitulevaisuudessa hankin senkin masiinan, on sitä(kin) tullut harkittua sen verran pitkään.

Pintamaustettu ja vakumoitu paisti valmiina kylpyyn.

 No niin, nyt on lihat paketissa ja valmiita kylpyyn. Sirkulaattorin olin jo kiinnittänyt yleiskoneen kulhon reunaan (riittävän syvä astia) kiinni ja säätänyt ja esilämmittänyt veden 60 asteeseen. Sirkulaattorin lämmittäessä vettä laitoin merkille, kuinka vähän ääntä laite pitää, olin henkisesti varautunut isompaan möykkään. Apsista asetin vielä keitto-/paistoajan kahteen ja puoleen tuntiin ennen kuin nostin pussit veteen. Pitää muistaa ostaa kunnollisen astian lisäksi jonkunlaiset klipsit, jotka pitää pussit paikoillaan kypsennyksen ajan..

Lihan palat vesihauteessa. Sirkulaattori ylläpitää asetetun lämpötilan koko kypsennyksen ajan.

 Lihapussit uimassa eli nyt voi ottaa rennosti.Joopa joo.. Imuri käteen ja niin edelleen. Kun ajastimessa oli enää reilu tunti jäljellä aloin valmistamaan lisukkeita. Tällä kertaa tein ihan vain kermaperunoita. Perushyvää ja simppeliä, lihahan tässä on pääroolissa.

 Perunat uuniin ja pöydän kattamiseen. Kotvan kuluttua Anovan ajastin piippasi ja oli aika nostaa lihapussi ylos hauteesta. Kieltämättä aika arveluttavan näköistä tässä vaiheessa.. Yllättävän vähän oli tullut "paistonestettä" ulos lihasta. Ehkä ylisanat mehukkuudesta pitääkin paikkaansa?

2,5 tunnin kylvyn jälkeen liha ei ole kaikkein houkuttelevimman näköistä..

 Paistinpannulle (saa sitten olla savuavan kuuma) tilkka öljyä ja nokare voita, jossa nopeasti ruskistan kauniin värin pintaan. Tässä kohtaa mulla muuten kävi pieni moka, innoissani unohdin taputella lihojen pinnat kuivaksi pussista poistamisen jälkeen. Onneksi riittävän kuuma pannu antoi tämän anteeksi. Ruskistetut lihat tarjoiluvuokaan ja "paistoneste" kattilaan, siitä tulee kastikkeen pohja. Koska nestettä ei paljoa ollut redusointi kävi nopeasti, hieman pippuria ja kermaa perään ja soosi on valmis. Syömään!

Kuumalla pannulla väriä pintaan.

 Ommuute! Ihan hemmetin hyvää lihaa, vaikka itse sanonkin. Mausteita ja suolaa olisi voinut olla ronskimminkin, mutta en missään nimessä valita. Tasainen kypsyys reunasta reunaan, mureaa kuin mikä ja todella mehukasta. Kypsyys meni ehkä aavistuksen yli, mutta laitan sen ensimmäisen kerran piikkiin. Ensi kerralla sitten suosiolla 5-6 astetta matalampaan lämpötilaan ja pidempi kylpyaika. Toki en jaksa uskoa, että toi aavistuksen liika kypsyys haittaa tässä tapauksessa, koska kyseessä on kuitenkin lähtökohtaisesti tiukempi ruhonosa kuin pihvilihat yleensä.

Sama kypsyysaste reunasta reunaan.

Uskoisinkin, että sirkulaattorista tulee mun uusi lempikeittiövälineeni. Tarkempia arvioita Taikasauvasta sitten tulevaisuudessa, kun on enemmän kokemusta tuosta. Sous vide -kokeiluja jatkan jo varmaan viikonlopun aikana.

 Pysykää kuulolla,
 -Teemu