Yhden porkkanakakun tarina eli makean himon karkoitusta

Leivottiin keskiviikkona paremman puoliskon kanssa pullaa. Tai siis minä tein taikinan ja mahdollisesti elämäni ensimmäistä kertaa pitkoja. Sari auttoi bostonpullan ja voisilmäpullien kanssa.

Pulla poikineen.

Tästä päästäänkin siihen makean himon karkoitukseen. Eli en ole pullan suurin ystävä vaikka uunituoreena se aina maistuu hyvälle. Enemmän maistuu kakut ja viinerit. Torstaina teki jälleen jotain hyvää mieli. Mielellään jotain makeampaa, ehkä jopa jokin kakku tai leivos maistuisi. Hetken katselin kaappeja ja huomasin, että porkkanakakkuun löytyy kaikki ainekset.

 Eli ei muuta kuin tuumasta toimeen. Toista kertaa eläissäni aloitin porkkanakakun tekemisen. Uuni lämpiämään ja porkkanoiden kuorintaan ja raastamiseen. Tässä kohtaa Sari tuli keittiöön ja ihmetteli mitä oikein teen. Luuli, että laitan perunoita kiehumaan, koska ruoka-aika lähestyi. Noh, eihän siinä muu auttanut. Nopeasti pesin perunat ja laitoin kiehumaan, että pääsen jatkamaan kakkutaikinan tekoa. Muutamia hassuja katseita sain vieläkin osakseni..

 Sain taikinan valmiiksi ja kakun paistumaan. Ruokakin oli sopivasti valmista ja päästiin syömään. Siinä syödessä naureskeltiin mun leipomisinnostukselle ja siitä mistä se on peräisin. Lomareissulta palattuamme olen leiponut aika paljon, huomattavasti normaalia enemmän.. Eräässä Facebookin Eat, Drink & Enjoy -ryhmässä on jopa epäilty, että olisin raskaana ja pesänrakentamisvietti on saanut vallan.. :D

 Illallisen jälkeen tupakkitauko ja hetken hengähdys keinutuolissa ennen kakun uunista pois ottamista. Kieltämättä aika herkullinen tuoksu tuli uunista. Ei mitään, kakku jäähtymään ja kuorrutteen valmistamiseen. Kinuski-tuorejuusto kulhoon ja sähkövatkain laulamaan. Kun sain juuston vaahdotettua aloin lisäämään tomusokeria. Kannattaa muuten hiljentää vatkaimen vauhtia tai tomusokeria on äkkiä joka paikassa.. Onneksi tajusin tämän saman tien ja isompaa vahinkoa ei päässyt syntymään. Kuorrute kakun päälle, levitys joka puolelle kakun pintaa ja nonparellit koristeeksi perään ennen kuin laitoin kakun jääkaappiin tekeytymään. Sen opin jo ensimmäisestä porkkanakakku-kokeilusta, että maku vain paranee seuraavaan päivään mennessä.

 Iltakahvilla syötiin edellisenä päivänä tehtyä bostonpullaa, joka kieltämättä oli aika hyvää. Siinä kahvia juodessa Sari soitti tädilleen ja kertoi, että tulemme seuraavana päivänä käymään ja kysyi samalla maistuisiko hänelle pulla ja kakku. Kyllä maistuu oli vastauksena.

 Eilen aamukahvin kanssa maistelin sitten porkkanakakkua. Oih ja voih, parempaa kuin edellisellä kerralla. Kakku oli yön aikana tekeytynyt just täydelliseksi. Sopivan kiinteää ja kosteaa, ei ollenkaan liian märkää. Ja kuorrutteessakin oli enemmän makua. Makean himo kaikkosi hetkessä. Kahvia ja kakkua nautittuamme Sari leikkasi reilun palan kakkua tädilleen vietäväksi. Kakku ja pullat saivat vuolaat kiitokset.

Porkkanakakku valiina maistelua varten.

 Veimme myös reilumman palan kakkua kantabaariimme muille kantiksille ja henkilökunnalle maisteltavaksi. Kiitoksia sateli sieltäkin. Kantabaarin henkilökuntaa muuten kannattaa silloin tällöin lahjoa, siitä tulee kaikille hyvä mieli.. ;)

-Teemu