Ankanrintaa sous vide

 Pikkasen parempaa arkiruokaa teki mieli ja pakastimessa oli ankanrintaa. Siitä se ajatus sitten lähti. Olen joskus aiemmin valmistanut ankanrintaa "perinteisillä menetelmillä", mutta lopputulos (kypsyys) on ollut enemmän tai vähemmän arpapeliä, joten netti auki ja hakusanoiksi "duck breast sous vide". Kyllähän noita vinkkejä löytyi aika lailla, eli sovelsin suunnilleen keskiarvolla.

Illallinen kahdelle. Parsaa, ankanrintaa ja paistettuja perunoita.

Eihän tää heti maanantaina tapahtunut, vaan vaati tosiaan pientä suunnitelmallisuutta, ihan vain jo sulatuksenkin vuoksi. Keskiviikkona pääsin vihdoin puuhaan. Laitoin siis sirkulaattorin lämmittämään ankan kylpyvettä 57,2 asteeseen ja viillotin nahkapuolen. Seuraavaksi maustoin lihan kunnolla ennen vakumointia. Nahkapuolelle hieroin reilusti suolaa ja lihapuolelle suolaa, mustapippuria ja pari timjamin oksaa.

Nahkapuolelle tein viillot vinoneliön muotoon.

Valmiina parin tunnin kylpyyn.

 Maustamisen ja vakumoinnin jälkeen oli aika laittaa ankka uimaan. Kaksi tuntia oli lähes jokaisessa lukemassani ohjeessa aikana, joten menin sillä.Tässä vaiheessa muki mokkaa ennen kuin aloin preppaamaan illallisen lisukkeita.

Parsan valmistin uunissa.

 Lisäkkeiksi valmistin parsaa ja paistettuja perunoita. Aloitin perunoiden kuorimisella ja kuutioimisella. Esikeitin perunakuutioita pari minuuttia - ihan vain ruoan valmistumisen nopeuttamiseksi - ja nostin ne sitten sivuun odottamaan paistoa. Koska Taikasauva oli jo käytössä päätin valmistaa parsan uunissa. Suurin piirtein toiseksi helpoin tapa eli parsat pellille, päälle hieman suolaa, mustapippuria ja raastettua parmesania. 180 astetta ja kymmenen minuuttia. Helppoa kuin heinän teko.

Ankanrinta sai levätä ruskistamisen jälkeen kymmenisen minuuttia.

 Sirkulaattorin ajastimen piipattua otin ankanrinnan kylvystä, pussi auki ja pinnat kuivaksi. Seuraavaksi ankan viimeistelyyn. Laitoin siis ankanrinnan kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin ja vasta sitten nostin hellasta lämmöt. En käyttänyt ollenkaan paistorasvaa tai -öljyä, koska ankanrinnasta sulaa rasvaa vähintäänkin riittävästi. Nahkapuolen rapeuduttua käänsin rintapalan ja ruskistin liha puolelle kauniin värin ennen kuin nostin leikkuulaudalle vetäytymään. Parsat uuniin ja perunoita paistamaan. Paistoin perunat ankanrasvassa kullankeltaisiksi ja rapeiksi, samalla sain niihin mukavasti lisää herkullista makua. Parsat pois uunista, ankanrinnan viipalointi, nopea pöydän kattaminen ja Syömään!

Syömään!

Näin tällä kertaa, saapa nähdä mitä on ensi kerralla tarjolla..
-Teemu