Sous siunaa sentään..!

 Sous vide on ranskaa ja tarkoittaa suunnilleen "tyhjiössä" tai "veden alla", riippuu vähän asiayhteydestä ja keneltä kysyy. Sous vide on myös kypsennysmenetelmä, joka on viime vuosina kasvattanut suosiotaan kotikäytössä. Osasyynä suosion lisääntymiselle on varmasti laitteiden hintojen halpenemisella (hinnat pyörii suunnilleen 100 ja 200 euron välissä), mutta myöskin metodin helppous sekä tasalaatuisuus ja toistettavuus. Mitään maailman nopeintahan tällä tavalla ruoan valmistus ei ole, vaan vaatii pientä suunnitelmallisuutta. Kypsennysajat voivat olla valmistettavasta raaka-aineesta riippuen mitä vain puolesta tunnista useampaan vuorokauteen.

 Olin jo pidemmän aikaa harkinnut sirkulaattorin hankkimista. Kyseessä on "taikasauva", jolla ruoan kypsennys tapahtuu. Käytännössä sirkulaattori (englanniksi precision cooker) on termostaatilla varustettu kiertovesipumppu, joka vesihauteessa kierrättää vettä samalla ylläpitäen ennalta valitun lämpötilan 0,1 asteen tarkkuudella kypsennyksen ajan. Fiksuna ihmisenä luet varsinaisesta kypsymisprosessista, -ajoista ja -lämpötiloista lisää jostain muualta, tähän jos alkaisin kirjoittamaan tarkkoja speksejä, niin kohta olisi romaani työn alla. Trust me; tietoa löytyy pilvin pimein..

 Suunnilleen kuukausi sitten kysyin eräässä Facebookin ryhmässä millaisia sirkulaattoreita muilla jäsenillä on sekä mielipiteitä laitteistaan. Yleinen konsensus oli, että hintansa väärtejä laitteet ovat, lähestulkoon merkistä riippumatta. Aika monella tuntui olevan Anovan precision cooker, sama jota itsekin olin muutamaan otteeseen netissä tutkaillut. Eräs ryhmän jäsen laittoi viestiä, että hänellä olisi kyseinen kampe käyttämättömänä ja ylimääräisenä ja kyseli halukkuuttani ostaa se häneltä. Saatuani Sarin ylipuhuttua laitteen tarpeellisuudesta teimme kaupat torstaina.

Precision cookerin eli sirkulaattorin myyntipakkaus.

 Perjantaina oli sitten aika tutustua Taikasauvaan tarkemmin ja valmistaa ensimmäinen ateria sen avulla. Aivan ensimmäiseksi latasin kännykkääni Google Playstä Anovan apsin, jolla sauvaa voi ohjata etänä. Sama app löytyy myös iLaitteille. Seuraavaksi vuorossa oli apsin ja laitteen paritus keskenään, onnistuu bluetoothilla tai wifillä. Tähän ei mennyt viittä minuuttia. Sauvassa itsessään on kontollipaneeli, jolla ohjaaminen käy joten app ei ole pakollinen. Mutta kun on tällainen tekniikkafriikki, niin pakkohan se oli.. App itsessään on englanninkielinen, mutta selkeä ja helppokäyttöinen. Nopeasti huomasin, että sauvan lämpötila on fahrenheit-asteikolla, mutta sen vaihto celsiukseksi oli helppoa parilla näppäilyllä. Aplikaatiosta löytyy myös runsaasti ohjeita ja vinkkejä ruoanvalmistukseen.

Anovan kännykkä-app on monipuolinen.

Appin käyttöliittymä on yksinkertainen ja helppo omaksua.

 Olin torstaina ostanut palan naudan sisäpaistia, josta ajattelin tehdä ensimmäisen ruoan uudella keittiähärpäkkeelläni. Paisti pois paketista ja talouspaperilla pinta kuivaksi. Koska liha oli aika kookas leikkasin sen ohuempiin paloihin, jotka myös taputtelin kuiviksi. Sen verran mureaa lihaa, etten kokenut tarpeelliseksi nuijia sitä ollenkaan. Pintoihin hieroin (omasta mielestä) reilusti suolaa, sekä pippurisekoitusta ja tipan öljyä. Päälle vielä ujosti timjamia ennen pussiin pakkaamista. Käytin uudelleensuljettavia minigrip-pusseja, joista poistin ilman syrjäytystekniikalla veden avulla. Tuosta tekniikasta kannattaa lukea muualta, koska muuten tästä tekstistä tulee se romaani.. Vakumointikone olisi tietysti paras, mutta koska sellaista ei tähän hätään ollut, niin menin käsityöllä. Varmasti lähitulevaisuudessa hankin senkin masiinan, on sitä(kin) tullut harkittua sen verran pitkään.

Pintamaustettu ja vakumoitu paisti valmiina kylpyyn.

 No niin, nyt on lihat paketissa ja valmiita kylpyyn. Sirkulaattorin olin jo kiinnittänyt yleiskoneen kulhon reunaan (riittävän syvä astia) kiinni ja säätänyt ja esilämmittänyt veden 60 asteeseen. Sirkulaattorin lämmittäessä vettä laitoin merkille, kuinka vähän ääntä laite pitää, olin henkisesti varautunut isompaan möykkään. Apsista asetin vielä keitto-/paistoajan kahteen ja puoleen tuntiin ennen kuin nostin pussit veteen. Pitää muistaa ostaa kunnollisen astian lisäksi jonkunlaiset klipsit, jotka pitää pussit paikoillaan kypsennyksen ajan..

Lihan palat vesihauteessa. Sirkulaattori ylläpitää asetetun lämpötilan koko kypsennyksen ajan.

 Lihapussit uimassa eli nyt voi ottaa rennosti.Joopa joo.. Imuri käteen ja niin edelleen. Kun ajastimessa oli enää reilu tunti jäljellä aloin valmistamaan lisukkeita. Tällä kertaa tein ihan vain kermaperunoita. Perushyvää ja simppeliä, lihahan tässä on pääroolissa.

 Perunat uuniin ja pöydän kattamiseen. Kotvan kuluttua Anovan ajastin piippasi ja oli aika nostaa lihapussi ylos hauteesta. Kieltämättä aika arveluttavan näköistä tässä vaiheessa.. Yllättävän vähän oli tullut "paistonestettä" ulos lihasta. Ehkä ylisanat mehukkuudesta pitääkin paikkaansa?

2,5 tunnin kylvyn jälkeen liha ei ole kaikkein houkuttelevimman näköistä..

 Paistinpannulle (saa sitten olla savuavan kuuma) tilkka öljyä ja nokare voita, jossa nopeasti ruskistan kauniin värin pintaan. Tässä kohtaa mulla muuten kävi pieni moka, innoissani unohdin taputella lihojen pinnat kuivaksi pussista poistamisen jälkeen. Onneksi riittävän kuuma pannu antoi tämän anteeksi. Ruskistetut lihat tarjoiluvuokaan ja "paistoneste" kattilaan, siitä tulee kastikkeen pohja. Koska nestettä ei paljoa ollut redusointi kävi nopeasti, hieman pippuria ja kermaa perään ja soosi on valmis. Syömään!

Kuumalla pannulla väriä pintaan.

 Ommuute! Ihan hemmetin hyvää lihaa, vaikka itse sanonkin. Mausteita ja suolaa olisi voinut olla ronskimminkin, mutta en missään nimessä valita. Tasainen kypsyys reunasta reunaan, mureaa kuin mikä ja todella mehukasta. Kypsyys meni ehkä aavistuksen yli, mutta laitan sen ensimmäisen kerran piikkiin. Ensi kerralla sitten suosiolla 5-6 astetta matalampaan lämpötilaan ja pidempi kylpyaika. Toki en jaksa uskoa, että toi aavistuksen liika kypsyys haittaa tässä tapauksessa, koska kyseessä on kuitenkin lähtökohtaisesti tiukempi ruhonosa kuin pihvilihat yleensä.

Sama kypsyysaste reunasta reunaan.

Uskoisinkin, että sirkulaattorista tulee mun uusi lempikeittiövälineeni. Tarkempia arvioita Taikasauvasta sitten tulevaisuudessa, kun on enemmän kokemusta tuosta. Sous vide -kokeiluja jatkan jo varmaan viikonlopun aikana.

 Pysykää kuulolla,
 -Teemu

Ei laihis vaan lihis

 Käytiin sunnuntaina kaveripariskunnan luona Espoossa viemässä Lanzaroten tuliaiset. Jossain vaiheessa tuli ruoka puheeksi ja sitä kautta lihapiirakat.

Lihapiirakat eli lihikset

 Ajatus jäi takaraivoon pyörimään, joten pakkohan niitä oli sitten maanantaina tehdä. Kiitos vaan ajatuksesta Rapi! Olen aiemmin tehnyt lihiksiä vain uunissa, yleensä voitaikinaan, mutta nyt päätin tehdä uppopaistamalla. Ystävämme Google siis esiin.. Eri ohjeita taikinakuorelle on tolkuttoman paljon, vaikkakin suurin osa oli hyvin samankaltaisia, joten tää on yhdistelmä monesta. Tällä ohjeella tulee 16 lihapiirakkaa.

 Taikinakuori:
 3dl maitoa
 2dl vettä
 1pss kuivahiivaa
 0,5dl sulaa voita
 2tl suolaa
 1tl sokeria
 12dl vehnäjauhoja

 Sulata voi ja lämmitä maito+vesi käden lämpöiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada lämmin neste yleiskoneen kulhoon ja Kenwoodiin taikinakoukku kiinni ja kone laulamaan minimiteholle. Lisää jauhoseosta pienissä erissä kunnes taikina alkaa muotoutumaan. Lisää voisula ja loput jauhot. Anna koneen alustaa taikinaa muutaman minuutin ajan, taikinasta on tarkoitus saada kiinteä ja kimmoinen pallo. Peitä liinalla ja nosta kohoamaan reilu tunniksi.

 Taikinan kohotessa on aika tehdä Täyte:
 2dl (puuro)riisiä
 1 sipuli
 400g (naudan) jauhelihaa
 mausteita (esim. suola, pippuri, savupaprika)

 Keitä riisi väljässä vedessä kypsäksi, tarvittaessa valuta keittämisen jälkeen. Veden kiehuessa pilko sipuli erittäin hienoksi. Kuumalle pannulle voita tai öljyä ja perään mausteet, paitsi suola. Ideana tälle on saada mausteet "heräämään", jolloin niitä ei tarvitse käyttää niin paljoa. Sipuli pannulle mausteiden perään ja hetken kuullotus. Kun sipuli alkaa olemaan pehmeää lisää jauheliha ja ruskista se kunnolla. Lisää suola ja tarkasta maku. Tarvittaessa lisää mausteita. Sekoita jauheliha ja riisi kunnolla ja nosta sivuun odottamaan,.

 Jaa kohonnut taikina 16 saman kokoiseen palaan. Pyöritä palat pulliksi ja anna kohota vielä hetki liinan alla, juo vaikka kahvit. Kaulitse kohonneet pullat noin 15cm pyöreähköiksi levyiksi ja laita täytettä ruokalusikallinen tai kaksi. Mä laitoin kaksi lusikallista. Kastele reunat vedellä ja taita yhteen, pitäisi tulla suunnilleen puolikuun mallinen nyytti, paina vielä reunat haarukalla. Pistele piirakoiden toiselle puolelle muutama reikä haarukalla ja peitä piirakat vielä kerran liinalla.

Täytettä ei kannata laittaa liikaa, niin kuin tässä melkein kävi..

 Nosta iso (5litran) kattila hellalle, johon kaadat 1,5 - 2 litraa paistoöljyä. Kuumenna öljy 180 asteiseksi. Tässä kohtaa muuten kannattaa varmistaa, että kattilan kansi ja mahdollisesti myös sammutuspeite on lähellä mahdollisen rasvapalon varalta.  Kun öljy on riittävän kuuma nosta lihapiirakat reikäkauhalla öljyyn paistumaan. Paista molemmin puolin parin minuutin ajan kunnes väri on miellyttävän kullanruskea. Nosta sitten lihapiirakat talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois. Hieman jäähtyneet lihapiiraat kannattaa peittää liinalla, jotta kuori pehmenee.

 

Ensimmäiset lihikset paistumassa.

Rasvapalon vaaran vuoksi pidä kansi tai sammutuspeite lähellä.

  Paistoöljyn kannattaa sitten antaa jäähtyä kattilassa vaikka seuraavaan päivään saakka, ennen kuin sen kaataa takaisin pulloon. Öljyä voi siis käyttää useammankin kerran kunhan sen siivilöi (vaikka harsokankaan tai caritaliinan läpi) käyttökertojen välillä.

 Ensimmäisiksi tällä tavoin tekemikseni lihapiirakoiksi olen kohtuullisen tyytyväinen lopputulokseen. Maku oli kuin suoraan nakkikioskilta ostetussa, eikä rasvaa tihkunut liikaa. Pientä viilaamista toki vielä jäi, esimerkiksi taikinakuoren kaulitsin ihan liian ohueksi ja mausteita voisi käyttää reilummalla kädellä. Noh, seuraavalla kerralla sitten.


-Teemu

Loma on ihmisen parasta aikaa, osa 2

 Sunnuntai. Hyvin nukutun yön jälkeen suuntaamme aamiaisen kautta rantakadun varteen odottamaan paikallisbussia, jolla on tarkoitus lähteä lomamatkamme ensimmäiselle varsinaiselle aktiviteetille eli Teguisen Markkinoille.

 Teguise sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Puerto Del Carmenista ja siellä järjestetään sunnuntaisin markkinat, jotka ovat suunnilleen joka puolella tuota pientä kylää. Matkatoimisto olisi järjestänyt tuonne retken, mutta kuultuamme sisällön (kuljetus sinne ja takaisin) päätimme kuitenkin mennä omatoimisesti. Päätös oli mitä parhain, paikallisbussin lähtö- ja päätepysäkki oli aivan hotellimme vieressä ja meno-paluumatkat kustansivat meiltä molemmilta yhteensä reilut kymmenen euroa (matkatoimisto olisi ottanut 20 euroa, per nuppi). Bussi tuli täyteen jo seuraavalla pysäkillä, jolloin kuski soitti ja pyysi toisenkin auton linjalle ja siirryimme suoraan valtatielle kohti Teguisea.

Teguisen kirkon kellotapuli.

  Puolisen tuntia myöhemmin olimme perillä. Pysäkki oli aivan torin laidalla, joten pääsimme markkinoille "oven eteen", pois lähtiessämme huomasin, että turistibussit sijaitsivat noin kilometrin päässä..

Kiertelimme alkuun torilla päästäksemme tunnelmaan. Paljon pieniä kojuja, joissa oli kaikenlaista tavaraa myynnissä: ei pelkkää turistirihkamaa, vaan myös oikeasti laadukkaita tuotteita. Paikalla oli myös runsaasti britti-expattien pitämiä kahvila-/baaritelttoja, joissa olisi voimut vaikka nauttia myöhäisen aamiaisen tai pintin Guinnessia.

Pikku-Britannia.

Paikallinen jooga-guru.

 Tovin kierreltyämme ostin yhdeltä kojulta tötteröllisen juuri paistettuja churroja. Heillä oli myynnissä sekä suklaalla täytettyjä/dipattuja että pelkästään sokeroituja. Aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä suklaa ei hirveästi houkutellut edes ajatuksen tasolla, joten päädyin ottamaan sokeroituja. Hyvä valinta. Rapeita churroja syödessä päätimme lähteä takaisin Puerto Del Carmenia kohden, johan parissa tunnissa oli markkinoiden tarjonta tullut kohtuullisen tutuksi ja muutama ostos tehtyä.

Vastapaistettuja churroja.

Markkinoilla sai myös tuorepuristettuja mehuja sekä smoothieita.

 Takaisin hotellille saavuttuamme kävimme kevyellä lounaalla, jonka jälkeen siirryimme allasalueelle ottamaan rennosti. Pari kertaa taisin käydä swim-upbaarissa vilvoittavalla drinkillä..

Vilvoitusjuomalla swim-upbaarissa.

Lanzarote Sunset.

Maanantaina kävimme kävelyllä rannalla, josta suuntasimme Carmenin pääkadulle, joka toimii myös kaupungin ostoskatuna ja viihde-elämän keskuksena. Vieri vieressä on joko baari, ravintola, merkkiliike tai kauppa. Yllättävän paljon on myös esimerkiksi pyörävuokraamoja.

Rannalla, Puerto Del Carmen.

Rannalla, Puerto Del Carmen.

 Tiistain ohjelmassa oli sitten tarkempaa tutustumista saaren muihin osiin. Lähdimme iltapäivällä retkelle, jossa opin muun muassa miksi saaren lähes kaikki talot ovat matalia, valkoisiksi rapattuja ja tasakattoisia. César Manrique on osallinen kahteen ensimmäiseen ominaisuuteen, viimeiseen on ihan käytännön syy: saarella ei ole pohjavettä ollenkaan, vaan makea vesi kerätään sadevedestä talojen katoilta. Manriquesta ja hänen vaikutuksestaan Lanzaroteen voitte lukea lisää jostain muualta..

 Retken ensimmäinen pysähdyskohde on 1700-luvulla perustettu El Grifon viinitila. Kyseessä on Kanarian saarten vanhin toiminnassa oleva viinitila ja yksi vanhimmista koko Espanjassa. Saaren maaperästä johtuen viininviljely on täällä haastavaa, esimerkiksi kun uusi viiniköynnös halutaan istuttaa on ensim dynamiitilla räjäytettävä maahan kuoppa laavakerroksen läpi..

Viinitilan portti.

Ohjelmaan luonnollisesti kuului myös viinien maistaminen, pääsimme maistamaan sekä valko- että punaviiniä. Valkoinen oli todella kuiva, mutta hedelmäinen ja raikas viini. Jälkimaku jopa hieman yrttinen. Koska punkut ei mulla uppoa (lähinnä migreenin vuoksi) maistoin punaista vain pienen siemauksen. Mielestäni se oli kevyttä ja mehumaista. Sopisi ehkä sangriaan?

Kohta maistellaan..

Viiniköynnökset.

Viinitilalta matka jatkui Timanfayan kansallispuistoon. Täällä tutustuimme saaren geologiaan ja tulivuoren toimintaan. Vaikka edellisestä tulivuoren purkauksesta on aikaa jo liki 200 vuotta, eikä seuraavaa odoteta vielä 50 - 100 vuoteen pinnan alla tapahtuu kaiken aikaa. Vaikuttavimmat demonstraatiot tästä olivat itsestään syttyvät risut ja "tulivuoren henkäykset".

Ei savua ilman tulta.

Muutama metri maanpinnan alla on useampi sata astetta lämpöä.

Kohta possahtaa..

Vesihöyrypatsas nousi reiluun viiteen metriin.

 Esitysten jälkeen vuorossa oli ajelu kansallispuiston ympäri "kuureittiä" Lunar Routea pitkin. Reitille ajamaan ei muuten ole asiaa muilla kuin valikoiduilla paikallisilla bussikuskeilla. En kyllä yhtään ihmettele tuota, sen verran kapeaa ja jyrkkää tietä tuolla mentiin. Tien kapeudesta kertoo jotain se, että sille ei mahdu kahta pientä henkilöautoa rinnakkain..

Timanfayan kansallispuisto.

Lunar Route, Timanfayan kansallispuisto.

Timanfayan kansallispuisto.

 Retki päättyi tulivuoren laelle El Diablo -ravintolaan illalliselle. Retken kuvauksesta olin ymmärtänyt, että illallinen olisi grillattu tulivuoren lämmöllä, mutta voin vaikka vannoa ettei ruoka ollut grilliä valmistusvaiheessa nähnytkään.. Eikä siinä ateriassakan paljoa kehumista ollut, alkusalaatti oli ehdottomasti parasta antia jälkiruoan ohella. Komea auringonlasku sentään hieman pelasti fiilistä.

El Diablo.

Alkusalaatti. Neljälle.

Olisihan tuossa ollut tuo grillikin..

"Tulivuorigrillissä" valmistettu illallinen. Ei jatkoon.

Auringonlasku tulivuoren laella.

 Keskiviikkona lähdemme paikallisbussilla Puerto Del Carmeniin. Tällä kerta tarkoituksena on tehdä tuliaisostokset ja vihdoin ja viimein löytää mulle turrehattu. Mulla on siis parilla edellisellä etelän matkalla tullut tavaksi ostaa kupolin suojaksi olkihattu tai vastaava ja reissun jälkeen kotona nostaa hattu seinälle koristeeksi..

Puerto Del Carmenin rantakatua.

Joka puolella kaupunkia oli kukkaistutuksia.

Joulutähti.

 Torstain pyhitimme nahkan käristämiseen altaalla. Pari juomaa ja kevyt lounas tahditti uimisen ohella päivää. Tarkoitus oli iltapäivällä hieman laittaa kamppeita kasaan, koska kotiinpaluu koitti perjantaina.. Aika vähän noita pakkaamispuuhia tuli torstaina tehtyä, illallisen jälkeen otimme pienet cocktailit ja kävimme katsomassa hotellin viihderyhmän vetämän iltashown ennen nukkumaanmenoa.

 Perjantaina aamiaisen jälkeen pakkasimme siis laukut ja luovutimme huoneen. Tämän jälkeen kävimme vielä etsimässä erään tutuksi tulleen tarjoilijan ja annoimme hänelle kiitokseksi levyn Fazerin Sinistä. Hänen ilmeensä oli kyllä näkemisen arvoinen kun sai lahjan.. Meillä on ollut tapana ottaa reissulle mukaan jotain suomalaista herkkua, jonka olemme sitten antaneet kiitokseksi esimerkiksi siivoojalle ja/tai muulle hotellin henkilökunnalle.

 Sitten se hetki koitti, kotiinlähdön aika. Bussi haki meidät muutamaa tovia ilmoitettua myöhemmin lentokemtälle. Eipä tuo haitannut, aikaa oli kuitenkin yllin kyllin. Lähtöselvityksen jälkeen turvatarkastukseen, jossa jouduin pistokokeeseen huumeiden varalta. Hieman hämmentävä hetki, ensin käsimatkatavaroiden läpivalaisun yhteydessä joudun kertomaan reppuni sisällön turvatarkastajalle ja sen jälkeen vaatteeni ja matkatavarani pyyhittiin paperiliuskalla joka laitettiin jonkinlaiseen spektrometriin. Laite vilkutti jotain valoja, mutta puhdasta oli - niin kuin pitääkin - ja sain jatkaa matkaani.

 Tietoa lennon lähtöportista saimme vielä jonkin aikaa odottaa, joten hyvin ehdimme ostaa vesipullot ja pientä suolaista koneeseen. Lopulta näytöille tuli tieto oikeasta portista ja pääsimme siirtymään lentokoneeseen ja kotimatkalle.

Kotimatkalle.

Lentokoneen ikkunasta vielä viimeinen vilkaisu Lanzarotesta.

Sinne se jäi..

Paluulennon lentoreitti.

 Sellainem lomareissu, näihin kuviin ja tunnelmiin

-Teemu