Leipomishommia lauantaipäivän piristykseksi

 Kohta kaksi viikkoa jatkunut sairasloma alkaa käydä puuduttavaksi. Netflixistä on tullut katsottua lähes kaikki kiinnostavat leffat, sarjat ja dokkarit ja nettiä olen selaillut vähintään riittävästi viime päivinä. Okei, ehkä hieman liioittelen, mutta pelkkä ruudun tuijottaminen käy äkkiä tylsäksi. Jotain kevyttä askaretta pitäisi keksiä ennen kuin seinät kaatuu päälle..

 Lueskelin aamulla Iltalehden mobiiliversiota tavanomaista tarkempaan, kun huomasin Pippuri.fi-osiosta Kinderkakun ohjeen. Kerrotaan heti alkuun, että ohje on alunperin julkaistu Kotikokki.netissä KisMi -nimisen köyttäjän toimesta. Nopealla vilkaisulla vaikutti aika nopealta ja helpolta reseptiltä. Testiin siis. Nopea se onkin tehdä, ainakin pohjan osalta sillä oli nippa ja nappa, että ehdin saada uunin lämmitettyä 200 asteiseksi kun taikina oli jo valmis. 

 Mukavinta tämän taikinan teossa oli se, että mitään ei tarvinnut vaahdottaa tms., vaan kaikki ainekset vain sekoitettiin keskenään. Tosin hetken kummastelin omaan silmään hassun oloista sekoitusjärjestystä. Eli ensin kaikki kuivat aineet keskenään sekaisin, joukkoon kiehuva vesi ja kuuma voisula koko ajan sekoittaen ja viimeisenä mukaan sekoitin raa'at kananmunat. Varmaan siksi tuntui tuo järjestys oudolle, kun kuumien nesteiden perään lisätään raakaa munaa. No, munat ei kypsyneet tässä vaiheessa eli ei hätää.

Kinderkakun pohjan taikina.

 Suunnilleen puolen tunnin paistamisen jälkeen oli aika ottaa kypsä kakkupohja pois uunista. Tässä kohtaa huomasin, että leivinpaperi ei ollut ollut ihan keskellä uunipeltiä, sillä yksi kakun reuna oli tarttunut hieman kiinni. Tämäkään ei ollut mikään ongelma, koska tiesin jo tässä vaiheessa joutuvani joka tapauksessa leikkaamaan pohjaa pienemmäksi, muuten se ei mahtuisi tarjoiluastialle. Jonkin aikaa odottelin, että pohja jäähtyy. Siinä joutessani taittelin folion palasta kakkuvuoan pohjan kokoisen sabluunan kakun sopivaksi leikkaamista varten.

Kypsa kakkupohja.

 Kakkupohjan leikattuani seuraava rasti oli voikreenin teko. Simppeliä puuhaa; pehmeä voi vaahdotetaan parin vaniljasokerilusikallisen kanssa ja vaahtoon lisätään tomusokeria niin, että saadaan pehmeä kreemi aikaiseksi. Itse laitoin tomusokeria turhan rohkeasti ja kreenistä tahtoi tulla liian paksua. Tämän pulman ratkaisin lisäämällä tilkan vanilja-aromia ja lusikallisen maitoa.

Voikreemi pohjan päällä.

 Voikreemin levittäminen voi olla haastavaa, varsinkin jos kreemi on paksua ja pohja pehmeä. Tähän helpoin ratkaisu lienee notkistaa kreemiä joko vesihauteessa tai mikrossa. Itse käytin vesihaudetta. No niin, nyt on saatu ensimmäinen täytekerros kakkuun. Nostin kakun tässä kohtaa jääkaappiin noin puoleksi tunniksi, jotta voikreemi kovettuu ennen suklaakuorrutetta.

 Jei, väliaika. Kahvi, tupakki ja pala leipää.

 Kreemin kovetuttua oli suklaakuorrutteen vuoro. Sulatin lämpöhauteessa tumman ja valkosuklaan samalla koko ajan sekoittaen. Onneksi olin kahvia juodessani lukenut paria muutakin kinderkakun ohjetta ja kaadoin sulan suklaamassan osissa kreemin päälle. Näin siksi, että suklaa on helpompi levittää pienissä erissä kakun päälle ja tasoittaa ohueksi kerrokseksi kuin, että koko massan kaadettuani se olisi ehtinyt jäähtyä ja kuorrute olisi epätasainen. 

 Seuraavaksi koristeraidoituksen tekoon, johon sulatin valkosuklaata, jonka kaadoin ohuina nauhoina edellisen kerroksen päälle. Heti koristenauhat tehtyäni otin grillitikun ja sillä vedin viivoja valkosuklaanauhoituksen poikki. Suklaakuorrutteen saatuani valmiiksi nostin kakun taas jääkaappiin kovettumaan ja tekeytymään.

Valmis Kinderkakku.

 Pari-kolme tuntia myöhemmin oli aika maistaa kakkua. Heti leikatessa huomasin, että suklaa on kovettunut täysin. Se teki leikkaamisesta aavistuksen hankalaa suklaan lohkeillessa joka suuntaan. Mutta se maku. Voikreemin ja suklaan yhdistelmän ansiosta kakku maistuu ihan kinder-munalle. Onhan tämä todella makeaa, mutta pienempikin pala riittää makean himon karkoittamiseen. Ja ymmärtääkseni pitäisi säilyä jääkapissa kelmun alla vajaa viikon verran, eli kaikkea ei tarvitse syödä parissa päivässä.. 

 Summa summarum.. Kinderkakku on helppo tehdä, vaikka viekin aikaa kreemin ja suklaakuorrutteen kovettamisen vuoksi. Teen varmasti toistekin, mutta silloin viilaan tuota suklaakuorrutetta ja teen mieluummin pehmeän ganache-päällyksen kuin kovan kuoren.

-Teemu