Tölkkipersekanaa ja Hatsapuria.

Vapaapäivä ja aikaa harrastaa ruoanlaittoa pidemmällä kaavalla. Siitä se ajatus sitten lähti. Tein siis pitkästä aikaa Tölkkipersekanaa ja ensimmäisen kerran eläissäni Hatsapuria.

Juuri uunista tullut Tölkkipersekana.

 Kokkailupuuhat aloitin Hatsapurin taikinasta. Tää on siis Georgialainen (maa tunnettiin nimellä Gruusia Neuvostoliiton aikaan) juustoinen leipä tai piiras. Ohjeita tälle löytyy netistä vaikka ja kuinka. Ilmeisti reseptiikka ja Hatsapurin muoto vaihtelee aika paljon, riippuen mistä päin maata resepti on. Itse tein avonaisen mallisia, koska ne oli näkemistäni kuvista parhaan näköisiä. Saapa nähdä mitä syntyy..

 Tein Hatsapurit Hesarin ohjeella, muutamassa kohtaa tosin hieman sovelsin reseptiä. Käytännössä leipätaikina on ihan sama kuin pizzapohjan taikina. Kädenlämpöistä vettä, hiivaa, jauhoja, suolaa ja öljyä. Taikinalle kunnon vaivaus ja parin - kolmen tunnin kohotus, eli sen verran kuin Tölkkipersekanassa menee aikaa.

 Tölkkipersekana on nimensä mukainen ruoka ja helppo valmistaa. Aikaa menee muutama tunti, mutta sitähän mulla tänään oli. Eli, otetaan kokonainen kananpoika (tai broileri), hierotaan mausteet sekä nahan päälle ja alle, tölkki olutta, siideriä tai vaikka cola-juomaa (yrttinipun kanssa) kanan hanurista sisään ja uuniin (tai grilliin) kypsymään kohtuullisen miedolla lämmöllä. Helpolla jos tahtoo päästä, niin valmiiksi pintamaustettu kana/broileri käy tähän vallan mainiosti.

Tuore, maustamaton kananpoika.

 Itse käytän mieluusti maustamatonta/marinoimatonta kananpoikaa. Mausteseokseksi tällä kertaa laitoin musta-, valko-, viher- ja rosé-pippuria, suolaa, makeaa savupaprikaa sekä kuivattua timjamia. Maustamisen aloitin hieromalla kanan pintaan (ja nahan alle) aika reilusti voita ja vasta sen jälkeen hieroin mausteet perään. Nahan alapuolen maustaminen on tärkeää, että myös lihaan saa makua. Maustamisen jälkeen työnsin kanan sisälle reilun nipun tuoreita yrttejä (rosmariinia ja timjamia). 

Nyt on masuteet hierottu ja siideritölkki menee kohta kanan hanuriin..

 Seuraavaksi vuorossa oli tölkin vuoro päästä kanan sisuksiin. Aiemmin Tölkkipersekanaa tehdessä olen yleensä käyttänyt olutta, mutta nyt kaapissa oli Bulmers-siideriä, joten käytin sitä. Tölkki auki, noin neljäsosa juomasta pois (kokkia on hyvä nesteyttää) ja vähän yrttejä reikään. Tässä kohtaa hieraisin nyös öljyä tölkin kylkeen, helpottaa tölkin sisäänlaittoa ja poistamista. Sitten vain työnsin siideritölkin kanan takapuolesta sisään ja istutin koko komeuden uunipannulle. Pannun laitoin aluksi 200 asteisen uunin alatasolle ja suunnilleen vartin päästä tiputin lämmön 150 asteeseen.

Tölkkipersekana matkalla uuniin.

 Kanan kypsymiseen menee reilu pari tuntia aikaa, mutta ei kannata säikähtää, että kana pääsisi kuivumaan. Tölkin kuumentuessa höyrystyvä neste pitää kanan mukavan kosteana ja mehevänä. Lopputulemana oli rapeanahkainen ja sisältä mehukas kananpoika. Taas voi taputtaa itseään olalle hyvin tehdystä ruoasta. Tosin tää on sen verran helppoa tehdä, että metsään harvemmin menee..

  Kanan ollessa lähes kypsää oli aika jatkaa Hatsapurin tekoa. Taikinan kohoamisen aikana oli pariin otteeseen käynyt painamasta taikinaan syntyneet ilmakuplat pois. Tarkoituksena oli saada pohjasta aikaiseksi mahdollisimman helposti kaulittava.

 Leivän (piiraan) alkulähteillä käytetään täytteenä sulgun-juustoa, mutta sitä en tähän hätään löytänyt mistään (edes Stockmannilta ei löytynyt). Tästä syystä täytteen tein mozzarellasta ja fetasta. Juustot kulhoon ja veistä ja haarukkaa apuna käyttäen murustin ne. Sekaan heitin vielä yhden kananmunan ja pyöräytin tahnamaisen mössön.

Hatsapurin täyte.

 Taikinan jaoin neljään osaan ja kaulitsin ne suunnilleen ovaalin muotoon. Seuraavaksi levitin täytettä reunoille ja käänsin taikinaa siten, että juustomassa jää sisään. Samalla pöyritin päät yhteen. Tölkkipersekana pois uunista ja uunin lämpöä nostin takaisin 200 asteeseen. Sitten voitelin hatsapurit kananmunalla ja levitin täytettä piiraan keskelle.

Kohta uuniin.

 Paistoin näitä ensin reilu 15 minuuttia ja sitten otin hetkeksi pois kananmunan lisäämisen ajaksi. Tein lusikalla pienen kuopan juustomassan keskelle johon rikoin yhden munan. Tämän jälkeen jatkoin paistamista vielä viitisen minuuttia. Sen verran, että valkuainen hyytyy, mutta keltuainen jää vielä löysäksi.

Valmiit Hatsapurit.

Pakkohan se on myöntää, että Hatsapureja tehdessä olin pienesti skeptinen mitä näistä tulee, mutta yllätyin iloisesti kun maistoin. Reunasta tuli ihanan pehmeää ja kuohkeaa, täytettä oli riittävästi ja siinä oli jokin lapsuudesta tuttu maku. En vain saanut mieleeni mikä se on.. Täyte on muuten sitten todella suolainen eli taikinaa tehdessä sen kanssa saa olla sitten aika varovainen.

Tällaista tällä kertaa, katsotaan sitten seuraavassa turinassa mitä silloin on mielen päällä.

-Teemu